Heissan ihanaiset lukijani!

Alkuperäisen suunnitelman mukaan tässä kuussa piti saada kaksi osaa ulos. Suunnitelma muutuu sen verran, että kaksi osaa tulee ens kuun aikana ja nyt maaliskuussa vain yksi. Kiirettä pukkaa, mutta ei anneta sen häiritä, sillä tämä osa muuttaa pienen Samanthan elämän. 

Tässä samalla korjailin edellisiä osia uudella motivaatiolla ja huomasin pari SUURTA ja HÄIRITSEVÄÄ virhettä, jotka toistuivat useasti. Tähän alkuun vielä selvennykseksi, että lapsi on Samantha, vaikka kirjoitin Sabrinan monta kertaa. Sabrina taas liityi äidinkielen novelliini.

Myös isä kirjoitetaan Håkan Simsissä, mutta olen kirjoittanut sen niin monta kertaa väärin, että varmaan vaihdan kaupungintalolla Håganiksi. 

LUKUILOA! <3

 

 

Samantha opetteli isänsä kanssa aamurutiinien jälkeen hieman puhumista. He aloittivat yksinkertaisista sanoista, kuten isä ja muuta vastaavaa. Samantha oli aivan innoissaan huomatessaan, että isä vihdoin oikeasti ymmärsi.

– Hienosti isin muru on jo iso tyttö, Hågan huokaisi onnessaan pienen Samanthan kikatellessa.

– Minä osaan, Samantha kiljahti.

 

Puheharjoitusten jälkeen Samantha leikki tyytyväisenä taikanukkensa kanssa. Hän lauloi kaikki laulut, mitä oli televisiosta kuullut ja leikki teekutsuja. Heidän välilleen alkoi syntyä pientä kipinää. Kuka ties, mitä tästä seuraisi?

 

– Pittu pupunen tule, Samantha hihkui onnessaan uuden television äärellä.

Hågan oli omissa maailmoissaan miettiessään, miten jatkaa elämää ilman rahaa ja kasvattaa lapsensa hyvin. Olisikohan aika käydä ulkona ja kutsua ammattilainen auttamaan Samanthan kanssa, mutta entä, jos hoitaja teisikin kilmoituksen sosiaalitoimelle Samanthan kotioloista. Entä, jos baarireissu naisten etsiminen tulisi ilmi ja kaikki olettaisi, ettei Hågan välittäisi omasta lapsestaan. Näitä Hågan parka mietiskeli aivan yksinään oman päänsä sisällä. Eikä edes huomannut reakoida Samanthaan.

 

– Otetaanpasa iltamaito niin isi pääsee käymään vielä suihkussa. Mennään huomenna katsomaan löytäisköhän isi, jotain mukavaa puistossa.

Sen jälkeen Hågan hoiti hänen ja Samanthan iltatoimet. Huomenna olisi tarkoitus mennä käymään puistossa. Tässä olisi nyt tosi kyseessä.

 

Aamu oli mennyt kohisten ohi ja nyt oli aika lähteä puistoon rieha-alueelle. Sää ei kyllä ollut kovinkaan mieluisa tähän hommaan. Sitä paitsi vettä oli satanut koko aamun rankkasateena ja tuntui yhä satavan samalla temmolla. Hågan ei edes kaiken kukkuraksi omistanut sateenvarjoa.

– Loistavaa, tätä mä odotinkin, Hågan tuhahti kävellessään rattaiden kanssa läpi vesisateen. 

 

Hågan kaappasi Samanthan syliin ja päätti käydä tervehtimässä vaaleaverikköä.

He juttelivat useita tunteja lapsistaan ja niiden hoidosta. He myös jakoivat vinkkejä ja numeronsa keskenään. Keskustelun aikana selvisi, että naisella oli kaksoset ja valtava luksuslukaali. Hågan ei kuitenkaan tuntenut, mitään sävähdyttävää tässä naisessa, joten hän päätyi jatkamaan matkaansa lupaillen joskus soitella. 

– Oli mukava tutustua, mutta nyt on pakko mennä laittamaan Sam sänkyyn, Hågan sepitti naiselle.

 

Kotiin saapuessaan Samantha ja Hågan löyhkäsivät kilpaa talon kanssa. Talo oli todella sotkuinen ja lapsi nälkäinen. Ei auttanut, mikään muu, kuin toimia. Tottakai Hågan toimi vain lapsen kanssa. Yksikin hyvä syy, miksi Hågan haluaisi terveen ympäristön. Jos Hågan tietäisi, mikä riski lapselle on kasvaa tässä ympäristössä, hän olisi jo tehnyt asioille jotakin.

 

Hågan oli vaihteeksi syömässä purkkihernekeittoa talonsa sohvalla, kun ei muuallekkaan mahtunut. Koti oli oikea läävä, joka suunnasta, mutta aikaa ei vain mukamas riittänyt siivota eikä laittaa ruokaa. Niin ainakin hän uskotteli itselleen jokaisena iltana ja päivänä.

 

Seuraava päivä menikin pelaillessa playstationilla, jotain ikivanhaa autopeliä. Nyt oli se hetki, kun ilta saapui ja Samanthan kanssa pitää viettää viimeisiä hetkiä tämän päivän puolella. Samantha ei onneksi vielä ymmärrä, mitä tuleman pitää.

 

– Isi rakastaa sua nyt ja aina pikku Sam. Mutta isin oli pakko soittaa apua, nyt isi lähtee muualle ja sellanen kiva hoitsu tulee laittaan sut nukkumaan.

– Tuletto enää tataisin, Samantha sanoi isälleen alahuuli vapisten.

– Tottakai! Tulen huomenna, kun heräät isi on vieressäsi, Hågan halasi tämän sanottuaan lastaan pitkän aikaa.

 

Siinä hän nyt seisoi.Suoraan Appaloosa Plainssin uuden baarin edessä. Olo oli ihan niin, kuin ennen vanhaan nuorempana Bridgeportissa. 

– Nyt tai ei, koskaan. Valmiina juhlimaan, Hågan huusi rynnistäen suoraa baaritiskille.

Sielä hän joi tovin rahojansa pois unohtaen lapsensa, joka odotti tätä kotiin. Hän oli juonut jo yli sata simoleonia ja sen kyllä näki päällekin päin.

  

Hågan näki baarinlaidalla oranssi hiuksisen naisen ja lähestyi tätä vauhdilla.

– Heippa murunen, miten olis matka meikäläisen sänkyyn, Hågan koitti flirttailla ympärijuovuksissa. Seuraava liike oli naiselle liikaa.

– Hei anteeks nyt vaan, mutta mä tulin tänne viettään tyttöjen iltaa en pelehtiin juoppojen kanssa, nainen naurahti vaivaantuneesti torjuen Håganin iskuyritykset ja lähentelyn.

 

– Annas nyt pusu, Hågan vonkasi lisää.

– Anna olla, en mä ees tunne sua, nainen ärähti torjuen suudelmayrityksenkin.

– Hågan Rosenlund, Bridgeportin komein yöjahti. Mikäs neidon nimi on, Hågan mielisteli.

– Joo hei, ei Hans! Tai, mikä ikinä olitkaan. Ensinnäkin muutin vasta Appaloosaan ja kadun sitänyt jo tutustuessani sinuun. Et kovin suosittu voi olla, kun noin puutteessa oot. 

– Kerro edes nimesi hupsu pupuseni, ågan naureskeli yksinään.

–  Kerron nimeni ja saat jättää mut rauhaan. Toive Nivala, muutin Starlight Shoresista työn perässä. Tuleva laulaja senkin fani, Toive ärähti.

– Hågan.. Nimi oli Hågan, mies vastasi haikeana ja lähti kävelemään takaisin baaritiskille.

 

– Kuules herraseni, jos et ala käyttäytymään mun on pakko heittää sut ulos mun baarista. 

– Joo sori.. Vien sille drinkin ja pyydän anteeks törppöilyä, Hågan tuhaht baarimikolleloukkaantuneena tämän huomautuksestai.

– Viimenen drinkki sit tänää ja saat alennuksella vaan sen takia, että happy hour alkaa tunnin päästä, mutta toivon, ettet sä ole enää sillon täällä, baarimikko sanoi Håganille vakavalla naamalla tehdesssään drinkekkejä.

 

– Hei, Toive.

– Anna nyt jo olla Hågan, ole kiltti, tyttö parahti turhautuneena miehen yrityksiin.

– Ei, en mene minnekään. Haluan pyytää anteeks ja antaa sulle tämmösen mehuliinin.

 

Juoma oli niin vahvaa, että Toive vähitellen rentoutui ja antoi Håganin viedä jalat altaan. Loppu illan he tanssahtelivat yhdessä ja naureskelivat elämäntarinoitaan. Todellisuudessa Rosenlund ei tuntenut minkäänlaista vetoa naiseen, mutta halusi saada jotain tältä, mitä ei moneen vuoteen naiselta ollut saanut.

 

– No niin Samatha, mennäänpäs nyt kiltisti nukkumaan. Ei muuta, kuin hyvää yötä. Lastenhoitaja höpötteli Samanthalle, jotta tämä rauhottuisi, sillä hän oli koko illan kysellyt isäänsä.

Pian nuoren naisenalun onneksi Samantha nukahti tuhisten sänkyyn pitäen tytön sormesta kiinni. Nainen hivuttautui varovasti irti ja meni keittiöön valmistautumaan ensi viikon yo-kokeisiin. Siellä hän kertaii parisen tuntia, kunnes Hågan saapui kotiin ilmeisesti naisensa kanssa.

–  Hyvää illan jatkoa, herra Rosenlund, nainen hymähti kävellessään autolleen.

 

Hågan oli tuonut Toiveen taksissa kotiinsa ja kaappannut tämän makuuhuoneen puolelle toivottaen heipat hänen omien sanojensa mukaan "talovahdille". Toive ei edes huomannut lasta sängyssä vaan innoissaan hyppäsi miehen sängylle. Loput kaikki osaavatkin arvata.

– Se oli mahtavaa, Toive huokaisi lopuksi Håganin jo nukkuessa.

 

– Hyvää huomenta kultsi, Toive naurahti omasta mielestään viettelevään sävyyn.

Hågan nousi sängystä järkyttyneenä viime illan saaliistaan. Hän oli omasta mielestään löytänyt karmivan noita-akan ja vielä raahannut omaan sänkyynsä.  

– Joo tota huomenta vaan. Olis varmaan aika lähtee, ite meen laittaa Samanthalle aamupalaa, Hågan koitti olla vakuuttava rynnistäessään pois makuuhuoneesta Samanthan kanssa.

– VAUVA?!?!?!?, Toive huudahti hämillään. Hän vihasi koko sydämestään kaikkia lapsia.

 

– Voi luoja Sam. Tietäisitpä vaan, mitä kaikkea tyhmää isi meni tekemään, Hågan manaili laittaessaan pikkuistaan syömään.

Samaan aikaan hän mietti, mitä tekisi Toiveelle ja, miten jatkaa elämää. Hän ei tuntenut mitään Toivetta kohtaan, mutta ei myöskään kehdanut ilmaista, sitä ääneenkään. 

 

Toive ei ollut vieläkään saanut vaatteitaan päälle ja saapui itkuisena pahoittelemaan viime iltaa. Hän nosti Samanthan syliinsä ja tarjoutui auttamaan kotiaskareissa sekä tytön hoidossa.

– Tanja?

– Toive ei Tanja, Toive hymähti Håganin muistamattomuudelle.

– No, kuitenkin. Mikä on? Et näytä kovin hyvin voivalta siihen nähden, mitä viime yönä tää kingi tarjos sulle, Hågan katsoi Toivetta silmiin myötätuntoisesti.

– Sain puhelun ja... Ne sano siel, et.. Mulla ei oo kotia.. Kaikki lähti alta ja oon tyhjän päällä, Toive purskahti tämän sanottuaan itkuun.

Todellisuudessa hän oli itse myynyt talonsa rahapulan takia ja lähtenyt etsimään kämppistä baarista. Tämä valkoinen valhe sai Håganin miettimään asioita. Hän lupasi Toiveelle, että tämä saisi olla siihen asti heidän luonaan, kunnes löytäisi oman asunnon. Hågan oli liian empaattinen ihminen heittääkseen koditonta naista ulos. Sitä paitsi hän asui täällä yhdellä ehdolla.

 

 

Toive oli siivonnut koko talon lattiasta kattoon ja saapui viimeisenä kylpyhuoneeseen. Sen jälkeen olisi enää ruuanlaittoa, yhteistä aikaa ja lapsi unille.

– Ei tää ny niin pahalta näytä, Toive puheli itsekseen.

–  Ehkä mä ekstän lapsen kanssa asumisen ton hurmurin takia, hän jatkoi itsekseen.

 

–  VOI LUOJA?! Mä niin vihaan lapsia ja sotkua. Ei pitäs olla näin vaikeaa, Toive parahti katsoessaan ympärilleen. Lastenvastaisena diivana tämä ei ollut unelma koti. Ei auta muu, kuin käydä heti hommiin ja lopuksi maksaa laskut sekä laittaa ruokaa nälkäiselle kolmikolle.

 

***Seuraavana aamuna***

Toive päätyi herättyään lueskelemaan Samanthalle autettuaan tätä aamutoimissa. Tämä oli pahin painajainen naiselle, mutta hän ei voinut muutakaan. Tämän avulla hän saisi rahaa, asunnon ja rakkauden. Hän tiesi kokoajan, ettei Hågan hänestä välittänyt niin, kuin hän Håganista. Toive oli Håganista mustasukkainen Samanthalle ja vihasi tätä koko sydämestään. Hän ei vain saanut näyttää, sitä miehen nähden.

 

 

–  Toive mä oon sulle tosi kiitollinen kaikesta, mitä oot mun ja mun tyttären eteen tehny.

–  Voi Hågan! Teen kaikkeni vuoksesi, Toive leperteli.

–  Se asumis ehto, josta puhuin. Se on, ettet kertoisi Samanthalle, mitään eilisestä keskustelustamme. Luotan sinuun tässä asiassa. Voisitko mitenkään olla myös äitihahmona edes vähän aikaa, jotta Sam saisi edes kokea oikeaa perhettä?

–  Tottakai, kultaseni, Toive vastasi siirappisesti hammastaan purren peittäen ahdistustaan Samanthasta,

 

Siinä se nyt olisi viime tinkaan tehty maaliskuun osa. Koko kuukauden olen tätä ahertanut. Ensi kuussa olisi luvassa kaksi osaa Rosenlundia ja legacya. Toive siis saapui perheen elämään, mutta tosiaankin hän on diiva, siisti ja lastenvastainen. Todella ruma ja inhottava noita-akka mielestäni. Ei vain! Kaikkeni yritin, mutten saanut oksettavan näköistä rumilusta. Saapi nähdä joutuuko Sam kärsimään isänsä valinnoista.

 

Kiitos, kun luit ja yritän parantaa tasoani tämänkin tarinan kirjoituksen kanssa! <3

(28kuvaa)