Heissan rakkaat lukijani ja Hyvää Vappua!

Tässä osassa päästään sukeltamaan jälleen syvemmälle Samanthan elämässä ja nähdä, mitä Toive keksii kostaakseen Sannan haamun ilmestymisen. Perheeseen astuu myös uusi perheenjäsen, joka ajaa Toiveen hulluuden partaalle.

 

Lukuiloa! <3

 

Päivä alkoi vaihteeksi taas melkein onnistuneesti. Koko talo meinaa vähitellen lahota käsiin. Ainakin tämän naisen.

– Ei ole todellista! Kuinka vaikeata voi tämäkin olla, Toive huokaisi pettyneesti.

 

– Siis eikö täälä, mikään voi toimia, Toive tuhahti television hajotessa lavuaarin jälkeen käsiin.

Juuri  äsken Samantha oli lähtenyt opintoretkelle koulun kanssa, joten Toive ajatteli viettää omaa aikaa miehen ollessa salilla.

–  Käy se oma aika toki näinkin, Toive puhisi todella närkästyneenä.

 

Yllättävä käänne iski Samanthan luokan opintoretkelle. Hänen lisäksi tasan kaksi poikaa (Foxin sisarukset) olivat saaneet luvan lähteä retkelle. Sitä paitsi, miksi koko retkellä ei ollut yhtäkään valvojaa omasta takaa. Nyt ei hyvä heiluisi, jos Samin isä saisi tietää.

– Mennään jo pojat! Sairaalan tutkimusreissu odottaa, Samantha hihkui juosten edeltä sisälle. 

 

Samaan aikaan Hågan  pumppasi täydellä innolla rautaa.

– Yks ja kaks ja kol ja nel, tätä Hågan toisteli tiuhaan tahtiin pumpaten rautaa koko henkensä edestä edetäkseen urheilu uralla jalkapallon legendaksi. Pian herra Rosenlundin toive toteutuisi, sillä salillekin pääsi  yllättävän helposti Samanthan kasvettua.

 

Sali oli yllättävän täynnä aamulla ja ruuhka jatkui myöhäiseen iltaan. Kello tulisi vasta kole. sam pääsee koulusta, mutta vielä kaksi tuntia treeniä jäljellä, jonka aikana kukaan ei poistunut salilta vaan väsytti itsensä myös henkisesti.

 

– Tulithan sinä viimein. Jumppapuku päälle ja treenaan ei kukaan halua lihavaa naista, Katso, vaikka minua, Toive naurahti lukiessaan lehteä.

Samantha teki työtä käskettyä kaksi tuntia ilman taukoa, kunnes oli todelal väsynyt ja sai säälistä lopettaa.

– Surullisen huono kunto, Toive tuhahti. Huomenna uusiksi.

 

Samantha oli juuri käynyt suihkussa ja menossa jääkaapille hakemaan ruokaa, mutta Toive asettui esteeksi.

– Ei todellakaan käy! Sinä kirjoitat maantiedon esseen ja siivoat puoleen tuntiin niin saat syödä, muuten saat puolestani mennä nälkäisenä nukkumaan, Toive marisi vakavana.

 

Samantha kävi turhautuneena toimeen ja siivosi koko talon lattiasta kattoon. Hän oli todella väsynyt ja nälkäinen saadessaan kaiken valmiiksi. Hyvällä tuurilla hän saisi esseen viiteentoista minuuttiin tehtyä ja vielä ruokaakin.

– Varmasti aion syödä tänä iltana, Samanta mumisi itsekseen.

 

– Onpas taivaallisen hyvää salaattia, Toive mutisi samalla mässyttäen salaattia niin, että kaikille sen kuuleville tulisi järkyttävän huono olo.

– Äiti sain läksyt tehtyä, Sam sanoi kirkkain silmin.

– Ehei! Sinulla meni kolme minuuttia liikaa ja tämä näyttää hutaistulta. Teeppä se paremmin ja mene nukkumaan. Tämä temppu ei ole toiminut kahteen kuukauteen, miksi se toimisi nytkään.

 

– Isin pitää lähteä nyt töihin, mutta katsoppa yllätystä terraariosta, Hågan huikkasi juostessaan paljain jaloin töihin.

– Ihme asu, Sam naurahti ja meni tutkimaan terraariota.

Siellä oli pitkästä aikaa kaunein näky koskaan. Terraariossa vipelsi hamsterinpyörässä kesyorava. Vieressään lappu: " Olen poika ilman nimeä. Pelasta minut ja anna kaunein nimi, koskaan."

– Sinä näytät ihan.. Rufukselta.. hmm.. Nyt keksin! RUFUS on nimesi, Samantha otti Rufuksen syliin ja hoiti tätä tunnollisesti, mikä voisi olla parempa, kuin pieni perheen lisäys, jonka kanssa ei joudu taistelemaan vanhemmista.

 

– Senkin ällöttävä  läski niljake! Sinä saat kaiken isältäsi. Saat ruman kesyoravan viemään tilaa ja rahaa. Saat kohta meidän huoneemmekin omaksi ja minä en saa, mitään, Toive ärähti vihaisempana, kuin koskaan.

–  Mutta äiti, et sinä noin voi sanoa, Samantha sanoi itku kurkussaan.

–  Nyt! Pidä se likainen suusi kiinni äläkä sano, mitään noin tyhmää enää, koskaan. Tiedät varsin hyvin, etten voi sietää lapsia ollenkaan! Vihaan sinua ja äitiäsi yli kaiken!

– Mitä sä selität? Isä ei valehtelisi. Tää on joku huono pila, Sam änktti itkien.

–  EN OLE ÄITISI?! Ymmärrätkö sinä ikinä, mitään!? Äitisi oli narkkari, joka tapettiin. Se helvetin lumppu kummittelee takapihalla olevan haudan takia. Häntä isäsi rakastaa niin, kuin sinuakin. Ei minua. En, koskaan enää halua, että pistät vastaan tai tuhoan äitisi haudan, Toive sanoi vihaisena sylkäisten lapsi rukan päälle.

 

Jokaisena päivä Samantha tunsi itseinhoa enemmän, kuin koskaan ennen. Hän lopetti lautasen kokonaan syömisen ja lenkkeili ja liikkui kokoajan siivouksen lisäksi. Koulu ei saanut tässä ohessa kärsiä tai Samantha tuntisi sen syvällä nahoissaan.

 

–  Hei!

Samantha yritti vaikuttaa vakuuttavalta kävellessään kotiin. Hän oli väsynyt koulupäivästä ja rankasta laihdutuskuurista jota joutui toteuttamaan salaa isältään. Elämä alkoi olla todella synkkää ja kurjaa nuorelle tytölle.

 

– Anna olla! Kaikki me tiedämme, ettet sinä rakasta minua ja haluat vain isän itsellesi. Mutta, minä en aiokkaan antaa sinulle haluamaasi! Pian kaikki saavat tietää millainen noita olet, Samantha huusi äitipuolelleen niin paljon, kuin kurkusta ääntä lähti.

 

Jokaisena päivänä Samantha siivosi lattiasta kattoon koko talon Toiveen nauraessa paskasesti vieressä. Hän huomautteli, jokaisesta pienestäkin hiukkasesta tai tahrasta lattiassa tai pöydässä.

 

– Olet ainoa toivoni rakas Rufus. Älä jätä minua koskaan, Sam itki oravalleen.

Hänen kyyneleensä valuivat Rufuksen turkille suurina pisaroina.

 

– Olen pettynyt sinuun lapsonen. Sinusta ei ole mihinkään, joten minun on varmaan parasta antaa Rufuskin pois, ettei se kuole käsiisi. Totean vain isällesi, ettet jaksanut enää huolehtia siitä, Toive tuhahti.

Sam käänsi katseensa pois ja alkoi itkemään. Hän yritti anella henkensä edestä, mutta ei enää jaksanut. Hän oli poikki. Toive oli viimein murtanut puolessa vuodessa pienen Samantha paran.

 

Samantha leikki, joka päivä nallensa ja Rufuksen kanssa. Koskaan ei tietäisi, koska viimeiset hetket ovat. Tuleva tarjoilia tämä tyttö voisi ainakin olla. Muiden palveleminen oli hänelle tuttua ja tuntui turvalliselta.

– Saisiko neiti nalle olla jotain muuta, Samantha kumarsi nallelleen.

 

Sam suoritti, joka päiväistä siivousoperaatiotaan, jotta Toive olisi joskus tyytyväinen häneen ja sanoisi, ettei oikeasti vie Rufusta tai isää pois. Eihän tyttö parka edes ole, koskaan äitiänsäkään tuntenut.

 

– Olet myöhässä! Pihatyöt lisäksi ja ruoka vasta koulussa.

– Anna anteeksi Toive, Samantha huokaisi astellessaan sisälle läksyjään tekemään.

 

Lauantai aamu oli saapunut viimein. Ei olisi pakko mennä kouluun, mutta nyt oli oiva hetki puhua isän kanssa. Ennen hänen töiden alkuaan.

– Isä, minä en jaksa enää olen liian väsynyt, Sam totesi jättäessään ruuan puolilleen.

– Kyllä se siitä, syöppäs loppuun vain, Hågan hymähti saaden lautasen tyhjäksi.

– Ei en voi syödä enempää. En jaksa liikkua niin paljon, että kaikki häviäisi vyötäröltäni.

–  Nyt ei ole oikea hetki ajatella tuollaista! Sinä syöt ja olet juuri sopivan kokoinen. Ei yhtään enempää hölyn pölyä, Hågan tuhahti ja nousi pöydästä.

–  Mutta halusin vielä puhua äidistä! Haluan tietää äidistä kaiken, Sam puheli haikeana, mutta silti kovin innoissaan.

– Kävele makuuhuoneeseen siellä hän nukkuu, Hågan tuhahti lähtiessään töihin.

 

– Jaksaa jaksaa kohta ollaan jo maalissa harjoituksissa. EI niinkään painon kanssa, Toive naurahti.

– Näytät vähän lihoneen lisää, ai ai ai, Toive jatkoi.

– Anteeksi Toive. Isä käski syömään koko lautasen tyhjäksi, vaikka yritin kieltäytyä, Sam huokaisi pettyneenä itseensä.

 

Jokaisena yönä Sam kärsi pahoista painajaisista, nukahtamisvaikeuksista ja aamu heräämiset olivat todella vaikeita yöllisen heräilyn takia. Hän näki painajaista äitipuolestaan, joka sai soiton terveydenhoitajalta, joka ilmoitti tytön olevan liian lihava ikäisekseen. Tästä seurauksena Toive nuhteli isän kanssa tyttöä unessa.

Ensi viikon terveydenhoitajan uusinta käynti taitaa pelottaa. Olihan hän jättänyt isälleen kertomatta koulun huolestumisesta.

 

– Isä! Nyt puhutaan. Haluan tietä, miksi valehtelet minulle. Se haamu oli minun äitini, joka oli hullu narkomaani, joka myi itseään. Kerro suoraa kaikki! Toive kertoi minulle olevansa onnellinen, etten ole hänen oma ongelmansa, koska hän ei ole äitini, Samantha alkoi itkemään.

– Rakas.. Minun piti kertoa, kun olisit vanhempi ja valmiimpi, Hågan sanoi järkyttyneenä kaapaten lapsensa pitkään halaukseen.

– Sen haluan sanoa, että olet parasta, mitä minulle on käynyt oikean äitisi lisäksi. Sanna Smythe kuuluisa pianisti Bridgeportissa oli äitisi. Hänellä oli huume ongelmia ja velkoja, mutta ei hän itseään myynyt. Hän oli musikaalinen lahjakkuus. Todella kaunis ihme. Hän vei jalat altani. Nyt minun varmaan olisi aika kertoa kaikki sinulle. Ole kiltti ja istu sohvalle kuuntelemaan, Hågan sanoi haikeana.

Hågan kertoi kaiken Sannasta ja heidän hetkistään ensitapaamista myöten. Hän kertoi, siitä miten tapasi oman lapsensa ja äidin kohtalosta. Sam alkoi itkemään lopuksi tajutessaan, että hänen oikea äitinsä kuoli suojellakseen pientä Samanthaa ja tämän isää.

 

Toive oli ottanut rankasti yhteen Håganin kanssa ja päätti kostaa kaiken. Hän sytytti tahallisen tulipalon, jotta saisi Samanthan pois päiväjärjestyksestään.

 

– Ei ole totta!! Yritätkö sinä tappaa lapsenikin, Hågan huudahti juostessaan kotinsa keittiöön. Hän oli kesken työpäivän saanut puhelun, että hänen talonsa palaisi ja hän pelkäsi tyttärensä olevan siellä.

– Isää!! Autaa minua peltotaa, Sam kiljui itkuisena. Pian tilanne oli ohi palomiehen saadessa kaiken hallintaan ja vakuutuksen auttaessa korvaamaan keittiökalusteet.

 

– Minä en enää jaksa. Haluan äidin luokse, Sam tuhahti viimeisenä hetkenä ennen terveydenhoitajan käyntiä kotonaan.

Huomenna pitäisi mennä terveydenhoitajalle koulun huolien takia. Entä, jos isää syytettäisiin? Entä, jos Sam joutuisi pois kotoa? Entä Rufus? Näitä asioita miettien Samantha romahti itkien lattialle.

 

En osaa muuta sanoa, kun ISO KIITOS ja halit jokaiselle. Osa on viimein valmis ja pian alan puskea Legacyani ulos. Todennäköisesti jätän kuukauden parin tauon tämän kanssa, vaikka hinku olisi kova. Muuten ei edisty legacyni ollenkaan. Muistakaa lukea legacyani ja Rosenlundia!

Kiitos jälleen, kun luit! Ei muuta, kuin simaa ja munkkia kohti kurkkua japaljon ilmapalloja. <3

 

(25 kuvaa)