tiistai, 1. toukokuu 2018

Osa 5: Rufus

Heissan rakkaat lukijani ja Hyvää Vappua!

Tässä osassa päästään sukeltamaan jälleen syvemmälle Samanthan elämässä ja nähdä, mitä Toive keksii kostaakseen Sannan haamun ilmestymisen. Perheeseen astuu myös uusi perheenjäsen, joka ajaa Toiveen hulluuden partaalle.

 

Lukuiloa! <3

 

Screenshot-130.jpg

Päivä alkoi vaihteeksi taas melkein onnistuneesti. Koko talo meinaa vähitellen lahota käsiin. Ainakin tämän naisen.

– Ei ole todellista! Kuinka vaikeata voi tämäkin olla, Toive huokaisi pettyneesti.

 

Screenshot-138.jpg

– Siis eikö täälä, mikään voi toimia, Toive tuhahti television hajotessa lavuaarin jälkeen käsiin.

Juuri  äsken Samantha oli lähtenyt opintoretkelle koulun kanssa, joten Toive ajatteli viettää omaa aikaa miehen ollessa salilla.

–  Käy se oma aika toki näinkin, Toive puhisi todella närkästyneenä.

 

Screenshot-131.jpg

Yllättävä käänne iski Samanthan luokan opintoretkelle. Hänen lisäksi tasan kaksi poikaa (Foxin sisarukset) olivat saaneet luvan lähteä retkelle. Sitä paitsi, miksi koko retkellä ei ollut yhtäkään valvojaa omasta takaa. Nyt ei hyvä heiluisi, jos Samin isä saisi tietää.

– Mennään jo pojat! Sairaalan tutkimusreissu odottaa, Samantha hihkui juosten edeltä sisälle. 

 

Screenshot-135.jpg

Samaan aikaan Hågan  pumppasi täydellä innolla rautaa.

– Yks ja kaks ja kol ja nel, tätä Hågan toisteli tiuhaan tahtiin pumpaten rautaa koko henkensä edestä edetäkseen urheilu uralla jalkapallon legendaksi. Pian herra Rosenlundin toive toteutuisi, sillä salillekin pääsi  yllättävän helposti Samanthan kasvettua.

 

Screenshot-137.jpg

Sali oli yllättävän täynnä aamulla ja ruuhka jatkui myöhäiseen iltaan. Kello tulisi vasta kole. sam pääsee koulusta, mutta vielä kaksi tuntia treeniä jäljellä, jonka aikana kukaan ei poistunut salilta vaan väsytti itsensä myös henkisesti.

 

Screenshot-128%20%282%29.jpg

– Tulithan sinä viimein. Jumppapuku päälle ja treenaan ei kukaan halua lihavaa naista, Katso, vaikka minua, Toive naurahti lukiessaan lehteä.

Samantha teki työtä käskettyä kaksi tuntia ilman taukoa, kunnes oli todelal väsynyt ja sai säälistä lopettaa.

– Surullisen huono kunto, Toive tuhahti. Huomenna uusiksi.

 

Screenshot-118.jpg

Samantha oli juuri käynyt suihkussa ja menossa jääkaapille hakemaan ruokaa, mutta Toive asettui esteeksi.

– Ei todellakaan käy! Sinä kirjoitat maantiedon esseen ja siivoat puoleen tuntiin niin saat syödä, muuten saat puolestani mennä nälkäisenä nukkumaan, Toive marisi vakavana.

 

Screenshot-12%20%282%29.jpg

Samantha kävi turhautuneena toimeen ja siivosi koko talon lattiasta kattoon. Hän oli todella väsynyt ja nälkäinen saadessaan kaiken valmiiksi. Hyvällä tuurilla hän saisi esseen viiteentoista minuuttiin tehtyä ja vielä ruokaakin.

– Varmasti aion syödä tänä iltana, Samanta mumisi itsekseen.

 

Screenshot-13.jpg

– Onpas taivaallisen hyvää salaattia, Toive mutisi samalla mässyttäen salaattia niin, että kaikille sen kuuleville tulisi järkyttävän huono olo.

– Äiti sain läksyt tehtyä, Sam sanoi kirkkain silmin.

– Ehei! Sinulla meni kolme minuuttia liikaa ja tämä näyttää hutaistulta. Teeppä se paremmin ja mene nukkumaan. Tämä temppu ei ole toiminut kahteen kuukauteen, miksi se toimisi nytkään.

 

Screenshot-121%20%282%29.jpg

– Isin pitää lähteä nyt töihin, mutta katsoppa yllätystä terraariosta, Hågan huikkasi juostessaan paljain jaloin töihin.

– Ihme asu, Sam naurahti ja meni tutkimaan terraariota.

Siellä oli pitkästä aikaa kaunein näky koskaan. Terraariossa vipelsi hamsterinpyörässä kesyorava. Vieressään lappu: " Olen poika ilman nimeä. Pelasta minut ja anna kaunein nimi, koskaan."

– Sinä näytät ihan.. Rufukselta.. hmm.. Nyt keksin! RUFUS on nimesi, Samantha otti Rufuksen syliin ja hoiti tätä tunnollisesti, mikä voisi olla parempa, kuin pieni perheen lisäys, jonka kanssa ei joudu taistelemaan vanhemmista.

 

Screenshot-120.jpg

– Senkin ällöttävä  läski niljake! Sinä saat kaiken isältäsi. Saat ruman kesyoravan viemään tilaa ja rahaa. Saat kohta meidän huoneemmekin omaksi ja minä en saa, mitään, Toive ärähti vihaisempana, kuin koskaan.

–  Mutta äiti, et sinä noin voi sanoa, Samantha sanoi itku kurkussaan.

–  Nyt! Pidä se likainen suusi kiinni äläkä sano, mitään noin tyhmää enää, koskaan. Tiedät varsin hyvin, etten voi sietää lapsia ollenkaan! Vihaan sinua ja äitiäsi yli kaiken!

– Mitä sä selität? Isä ei valehtelisi. Tää on joku huono pila, Sam änktti itkien.

–  EN OLE ÄITISI?! Ymmärrätkö sinä ikinä, mitään!? Äitisi oli narkkari, joka tapettiin. Se helvetin lumppu kummittelee takapihalla olevan haudan takia. Häntä isäsi rakastaa niin, kuin sinuakin. Ei minua. En, koskaan enää halua, että pistät vastaan tai tuhoan äitisi haudan, Toive sanoi vihaisena sylkäisten lapsi rukan päälle.

 

Screenshot-16.jpg

Jokaisena päivä Samantha tunsi itseinhoa enemmän, kuin koskaan ennen. Hän lopetti lautasen kokonaan syömisen ja lenkkeili ja liikkui kokoajan siivouksen lisäksi. Koulu ei saanut tässä ohessa kärsiä tai Samantha tuntisi sen syvällä nahoissaan.

 

Screenshot-8.jpg

–  Hei!

Samantha yritti vaikuttaa vakuuttavalta kävellessään kotiin. Hän oli väsynyt koulupäivästä ja rankasta laihdutuskuurista jota joutui toteuttamaan salaa isältään. Elämä alkoi olla todella synkkää ja kurjaa nuorelle tytölle.

 

Screenshot-8%20%282%29.jpg

– Anna olla! Kaikki me tiedämme, ettet sinä rakasta minua ja haluat vain isän itsellesi. Mutta, minä en aiokkaan antaa sinulle haluamaasi! Pian kaikki saavat tietää millainen noita olet, Samantha huusi äitipuolelleen niin paljon, kuin kurkusta ääntä lähti.

 

Screenshot-118%20%282%29.jpg

Jokaisena päivänä Samantha siivosi lattiasta kattoon koko talon Toiveen nauraessa paskasesti vieressä. Hän huomautteli, jokaisesta pienestäkin hiukkasesta tai tahrasta lattiassa tai pöydässä.

 

Screenshot-119%20%282%29.jpg

– Olet ainoa toivoni rakas Rufus. Älä jätä minua koskaan, Sam itki oravalleen.

Hänen kyyneleensä valuivat Rufuksen turkille suurina pisaroina.

 

Screenshot-121.jpg

– Olen pettynyt sinuun lapsonen. Sinusta ei ole mihinkään, joten minun on varmaan parasta antaa Rufuskin pois, ettei se kuole käsiisi. Totean vain isällesi, ettet jaksanut enää huolehtia siitä, Toive tuhahti.

Sam käänsi katseensa pois ja alkoi itkemään. Hän yritti anella henkensä edestä, mutta ei enää jaksanut. Hän oli poikki. Toive oli viimein murtanut puolessa vuodessa pienen Samantha paran.

 

Screenshot-122.jpg

Samantha leikki, joka päivä nallensa ja Rufuksen kanssa. Koskaan ei tietäisi, koska viimeiset hetket ovat. Tuleva tarjoilia tämä tyttö voisi ainakin olla. Muiden palveleminen oli hänelle tuttua ja tuntui turvalliselta.

– Saisiko neiti nalle olla jotain muuta, Samantha kumarsi nallelleen.

 

Screenshot-123.jpg

Sam suoritti, joka päiväistä siivousoperaatiotaan, jotta Toive olisi joskus tyytyväinen häneen ja sanoisi, ettei oikeasti vie Rufusta tai isää pois. Eihän tyttö parka edes ole, koskaan äitiänsäkään tuntenut.

 

Screenshot-124%20%282%29.jpg

– Olet myöhässä! Pihatyöt lisäksi ja ruoka vasta koulussa.

– Anna anteeksi Toive, Samantha huokaisi astellessaan sisälle läksyjään tekemään.

 

Screenshot-127.jpg

Lauantai aamu oli saapunut viimein. Ei olisi pakko mennä kouluun, mutta nyt oli oiva hetki puhua isän kanssa. Ennen hänen töiden alkuaan.

– Isä, minä en jaksa enää olen liian väsynyt, Sam totesi jättäessään ruuan puolilleen.

– Kyllä se siitä, syöppäs loppuun vain, Hågan hymähti saaden lautasen tyhjäksi.

– Ei en voi syödä enempää. En jaksa liikkua niin paljon, että kaikki häviäisi vyötäröltäni.

–  Nyt ei ole oikea hetki ajatella tuollaista! Sinä syöt ja olet juuri sopivan kokoinen. Ei yhtään enempää hölyn pölyä, Hågan tuhahti ja nousi pöydästä.

–  Mutta halusin vielä puhua äidistä! Haluan tietää äidistä kaiken, Sam puheli haikeana, mutta silti kovin innoissaan.

– Kävele makuuhuoneeseen siellä hän nukkuu, Hågan tuhahti lähtiessään töihin.

 

Screenshot-127%20%282%29.jpg

– Jaksaa jaksaa kohta ollaan jo maalissa harjoituksissa. EI niinkään painon kanssa, Toive naurahti.

– Näytät vähän lihoneen lisää, ai ai ai, Toive jatkoi.

– Anteeksi Toive. Isä käski syömään koko lautasen tyhjäksi, vaikka yritin kieltäytyä, Sam huokaisi pettyneenä itseensä.

 

Screenshot-124.jpg

Jokaisena yönä Sam kärsi pahoista painajaisista, nukahtamisvaikeuksista ja aamu heräämiset olivat todella vaikeita yöllisen heräilyn takia. Hän näki painajaista äitipuolestaan, joka sai soiton terveydenhoitajalta, joka ilmoitti tytön olevan liian lihava ikäisekseen. Tästä seurauksena Toive nuhteli isän kanssa tyttöä unessa.

Ensi viikon terveydenhoitajan uusinta käynti taitaa pelottaa. Olihan hän jättänyt isälleen kertomatta koulun huolestumisesta.

 

Screenshot-120%20%282%29.jpg

– Isä! Nyt puhutaan. Haluan tietä, miksi valehtelet minulle. Se haamu oli minun äitini, joka oli hullu narkomaani, joka myi itseään. Kerro suoraa kaikki! Toive kertoi minulle olevansa onnellinen, etten ole hänen oma ongelmansa, koska hän ei ole äitini, Samantha alkoi itkemään.

– Rakas.. Minun piti kertoa, kun olisit vanhempi ja valmiimpi, Hågan sanoi järkyttyneenä kaapaten lapsensa pitkään halaukseen.

– Sen haluan sanoa, että olet parasta, mitä minulle on käynyt oikean äitisi lisäksi. Sanna Smythe kuuluisa pianisti Bridgeportissa oli äitisi. Hänellä oli huume ongelmia ja velkoja, mutta ei hän itseään myynyt. Hän oli musikaalinen lahjakkuus. Todella kaunis ihme. Hän vei jalat altani. Nyt minun varmaan olisi aika kertoa kaikki sinulle. Ole kiltti ja istu sohvalle kuuntelemaan, Hågan sanoi haikeana.

Hågan kertoi kaiken Sannasta ja heidän hetkistään ensitapaamista myöten. Hän kertoi, siitä miten tapasi oman lapsensa ja äidin kohtalosta. Sam alkoi itkemään lopuksi tajutessaan, että hänen oikea äitinsä kuoli suojellakseen pientä Samanthaa ja tämän isää.

 

Screenshot-129%20%282%29.jpg

Toive oli ottanut rankasti yhteen Håganin kanssa ja päätti kostaa kaiken. Hän sytytti tahallisen tulipalon, jotta saisi Samanthan pois päiväjärjestyksestään.

 

Screenshot-131%20%282%29.jpg

– Ei ole totta!! Yritätkö sinä tappaa lapsenikin, Hågan huudahti juostessaan kotinsa keittiöön. Hän oli kesken työpäivän saanut puhelun, että hänen talonsa palaisi ja hän pelkäsi tyttärensä olevan siellä.

– Isää!! Autaa minua peltotaa, Sam kiljui itkuisena. Pian tilanne oli ohi palomiehen saadessa kaiken hallintaan ja vakuutuksen auttaessa korvaamaan keittiökalusteet.

 

Screenshot-2%20%282%29.jpg

– Minä en enää jaksa. Haluan äidin luokse, Sam tuhahti viimeisenä hetkenä ennen terveydenhoitajan käyntiä kotonaan.

Huomenna pitäisi mennä terveydenhoitajalle koulun huolien takia. Entä, jos isää syytettäisiin? Entä, jos Sam joutuisi pois kotoa? Entä Rufus? Näitä asioita miettien Samantha romahti itkien lattialle.

 

En osaa muuta sanoa, kun ISO KIITOS ja halit jokaiselle. Osa on viimein valmis ja pian alan puskea Legacyani ulos. Todennäköisesti jätän kuukauden parin tauon tämän kanssa, vaikka hinku olisi kova. Muuten ei edisty legacyni ollenkaan. Muistakaa lukea legacyani ja Rosenlundia!

Kiitos jälleen, kun luit! Ei muuta, kuin simaa ja munkkia kohti kurkkua japaljon ilmapalloja. <3

 

(25 kuvaa)

keskiviikko, 11. huhtikuu 2018

Osa 4: Viimeinen toive

Heissan ihanaiset!

Nyt on minun aikani ryhdistäytyä koulussa ja täällä blogin puolella. Olen vain pelaillut puhelimelle ilmestynyttä " The Sims" mobileversiota. Siinä on muu elämä ja someilukin kärsinyt. Blogista puhumattakaan! 

Palaillaampa miettimään viime osaa. Viimeksihän Toive Nivala astui perheen elämään "äiti hahmoksi". Hågan ei kuitenkaan piittaaa naisesta juurikaan eikä nainen lapsesta. Toive suorastaan inhoaa Samanthaa.

Tässä osassa olisi sitten tarkoitus edetä lyhyemmällä osalla eteenpäin ja nähdä uusi elämänvaihe alkamassa. Sekä yllättävä käänne pelissäni!

LUKUILOA! <3

 

Screenshot.jpg

Perheen "kultakutri" oli herännyt uuteen aamuun. Tänään pikku prinsessa täyttäisi vuosia ja aloittaisi uuden elämänvaiheen peruskoulussa. Kehdolle, kuitenkin joudutaan toivottamaan hyvästit, sillä enää tähän perheeseen ei astu pieniä ihmisiä.

Ainakaan vielä hågan rakas.. ;)

 

Screenshot-146.jpg

Jotta voitaisiin juhlia pientä lasta pitäisi olla rahaa. No Toiveen kanssa Hågan oli puhunut jo kuukausia töihin menosta ja nyt viimein oli sen aika. Hågan asteli Stadionille varmin askelin toteuttamaan pitkäaikaisen unelmansa jalkapalloiliana. 

Tämän jälkeen Hågan vei naisväen juhlatamineissa perhekuvaukseen koululle. Samaan rakennukseen, jossa hän aloittaisi työt ja Samantha koulun.

 

Screenshot-12.jpg

Mitä täällä tapahtuu? Ei pikku Sam vielä voi olla viimeistä kertaa sylissä. Vasta hän syntyi, josta seurasi maiseman vaihto, jotta lapsi saisi olla turvassa.

– Paljon onnea rakas, Hågan huokaisi haikean yrittäen peitellä suurta kyynel tulvaa. Hän ei kestäisi enää yhtään Samanthan kasvamista.

 

Screenshot-13.jpgScreenshot-14.jpg

– Pieni kultamuruseni on jo iso, Hågan huokaisi halatessaan surullisena Toivetta.

– Älä huoli hani, hän asuu vielä monta vuotta kanssamme, Toive lohdutti elämänsä miestä samalla katsellen nenän varttaan pitkin Samanthaa.

Mielestäni tästä kasvoi upea nuori naisen alku peruskouluun. Hän hurmaisi varmasti koko Simlandian! Mutta jokin hänessä muuttui ulkoisesti. Ihan, kuin Sannaa katsoisi. Hågan huokaisi järkytyksestä nähdessään Samanthan.

 

Screenshot-16.jpg

– Mä oon aatellu aloittaa musiikkiharrastuksen. Mitäs mieltä oot äiti?, Samantha kyseli mutustaessaan syntymäpäiväkakkua.

– No tuota parempi sekin on, kuin konttailla täällä tuottaen sotkua, Toive murahti yrittäen samalla hymyillä. Häntä kuvotti sana äiti, mutta vielä enemmän häntä etoi lasten seura. Mikä muu muka voisi olla yhtä iljettävää?

 

Screenshot-123.jpg

– Kovempaa! Mä rakastan keinumista, Samantha hihkui juhlamekossaan ensimmäistä kertaa oikeassa keinussa. Sam nautti täysillä jokaisesta hetkestä isänsä kanssa.

 

Screenshot-125.jpg

Monta tuntia kului heidän leikkiessään yhdessä ulkona. Toive turhautui televisio tarjontaan jo siihen mennessä, kun kaksikko suvaitsi ilmestyä sisälle.

– Ihan pakko sit oli mennä sotkemaan hienot vaatteet? Mars suihkuun huomenna on ensimmäinen koulupäivä, Toive tuhahti lähtiessään laittamaan Håganin hankkimaa vaaleanpunaista prinsessa sänkyä.

 

Screenshot-127.jpg

– Hyvää yötä isi, olet rakas. Muista herättää aamulla kouluun, Samantha sanoi rutistaessaan isäänsä niin lujaa, kun vain kykeni.

– Sinäkin minulle. Menehän nyt ja nuku hyvin, Hågan irrottautui lempeä hymy huulillaan maailman rakkaimmasta naisesta elämässään. Nimittäin omasta tyttärestään.

 

Screenshot-126.jpg

– Hei! Älä oo kokoajan niin huonolla tuulella. Tuuppa tänne meikän kainaloon söpöliini, Hågan naurahti.

– Hyviä uutisia. Sain töitä ja aloitan jo huomenna. Se tarkoittaa, sitä, että saamme laslit maksettua palkan tultua. Saan sinulle myös upeimman kukkakimpun kaupasta kiitoksena kaikesta, hän jatkoi saaden Toiveen hymyilemään.

Tämän jälkeen kaksikkokin suuntasi makuuhuoneeseen nukkumaan Toiveen valitellessa yhden makkarin epäkäytännöllisyyttä ja, sitä, että pitäisi vaihtaa suurempaan taloon, vaikka suuren lainan avulla,

 

Screenshot-132.jpg

Samantha heräsi aamulla todella aikaisin ja lähti metsästämään aamupalaa. Astuessaan ulos makuuhuoneesta hän jähmettyi paikoilleen. Hänen edessään oli oikea aave. Hänen suustaan pääsi kiljaisu johon Hågan heräsi.

– Hei rakas! Tulin vähän myöhässä onnittelemaan sinua ja ajattelin auttaa siivoamisessa. Siitä onkin aikaa, kun sinut viimeksin näin, Sanna tuhahti.

– Mitä tämä on?? Sanna!! Sam heti valmistautumaan isi hoitaa tämän, Hågan vastasi järkyttyneenä.

 

Screenshot-138.jpg

– Mitä tämä on Sanna! Et sinä voi noin vain ilmestyä. Olisit pysynyt siellä haudassa, sinä jätit minut yksin pienen lapsen kanssa enkä aio antaa sitä anteeksi.

– Kulta rauhoitu. Voin kertoa kaiken, kunhan lupaat ettet vie Samanthaa minulta, Sanna tuhahti ex-miehensä kiittämättömyyttä.

Niin Sanna myös teki. Hän kertoi kaiken Hannahista, siskostaan, nuoruudestaan ja kuolemastaan. Saaden kaiken empatian Håganilta. Hän järkyttyi tajutessaan Sannan tulleen ensimmäisen kerran raskaaksi teini-ikäisenä. Samanthalla olisi siis sisko, jota tämä ei tulisi todennäköisesti koskaan näkemään.

 

Screenshot-136.jpg

Hågan oli aivan Sannan lumoissa niin, kuin ennen vanhaan. Jokin, kuitenkin tuntui olevan heidän välillään esteenä. Joku muukin, kuin kuolleiden ja elävien raja. Sen Hågankin huomasi yrittäessään suudella Sannaa.

–  Ei Hågan. Minä en ole enää osa elämääsi. Älä hämmennä itseäsi ja pikku Samanthaamme. Olet jatkanut elämääsi ilman minua, joten älä nyt tee mitään tyhmää, Sanna huokaisi torjuen Håganin. Tästä Hågan oli aivan ymmällään.

 

Screenshot-139.jpg

– Haluan sinun tietävän, ettei kukaan nainen vie paikkaasi sydämmessäni ikinä. Samanthan olen joten kuten kasvattanut, mutta pelottaa tulevaisuus. Rakastan sinua Sanna.

– Minäkin rakastan sinua Hågan. Ehkä taivaassa voimme taas olla yhdessä, Sanna huokaisi halaten pitkään entistä miestään.

 

Screenshot-141.jpg

Samaan aikaan Toive oli ilmestynyt huoneestaan ja pettyi nähdessään rakastamansa miehen halailemassa aaveen kanssa. Tämä ei voinut olla totta.

– Toive tämä ei ole sitä, miltä se saattoi näyttää. Kerroin vain Samanthasta ja.., Hågan änkytti irtautuessaan Sannasta.

– Minä kuulin kaiken, joten anna olla. Tiesin kokoajan, ettet oikeasti rakasta minua. En minä niin tyhmä ole, Toive tiuskaisi lähtien itkien juoksujalkaa autolle ja sieltä keskustaan.

 

Screenshot-149.jpg

Samanthan oli saanut luvan koulusta päästyään mennä Pellyn kaksosille Veeran pyydettyä tätä koulussa. Sam oli ihan innoissaan uudesta ystävästään. Kummankaan vanhemmille tämä ei ollut ongelma, sillä he tuntivat jo entuudestaan kesä riehan vuoksi. Sam leikki ylpeänä ja innoissaan koko illan, kunnes hän joutui lähetämään kahdeksan maissa kotiin isän käskystä.

 

Screenshot-121.jpg

Hågan oli yrittänyt illalla vielä puhua Toiveelle työpäivänsä jälkeen, mutta Toive ei halunnut puhua sanaakaan miehelle. Hän oli mennyt suoraa nukkumaan katsomatta Samanthan iltatoimiakaan.  Håganille tuli todella paha olo asiasta, mutta hän päätti mennä keittiöön istumaan.

Mitäs naikkonen oli ylipäätään hänen matkaansa lähtenyt. Oma vikansa Hågan ajatteli mielessään mennessään keittiöön istumaan. Siellä hän istui koko yön odottaen Sannan ilmestymistä, mutta tämä ei tullutkaan. Niinpä hän kömpi omaan sänkyynsä haikeana.

 

Screenshot-148.jpg

– Kostan kyllä sille kakaralle kaiken. Menetän miehen jopa aaveelle, vaikka olen upea loistava tuleva legenda. Ties, mitä kaikkea, Toive parahti katkerana tiskejä lajitellessaan.

Hän päätti, ettei koskaan antaisi Samanthalle anteeksi. Sannan hauta saisi kadota maan tasalle Toiveen puolesta. Samantha saisi nähdä, kuka täällä määrää ja nähdä oikean raivon. Oli viimeinkin aika pilata näiden kahden suhde ennen, kuin Toive lentäisi ainoasta asuinpaikastaan supertähteyden tielle.

 

Screenshot-131.jpg

Miten niin kaunista viatonta lasta voisi kukaan satuttaa? Hän oli isälleen aarre ja varmasti äidilleen vielä suurempi, mitä hän nyt voi olla. Pian olisi aika kertoa Samanthalle totuus, mutta ehkä vielä voisi vähän viivytellä. Se saattaa olla tytölle todella kova paikka. 

– Rakas pitäisi herätä kouluun, Hågan naurahti pikku prinsessalleen.

 

Tässä olisi vihdosta viimein uusi osa Rosenlundin tarinaa. Saapi nähdä, mitä Toive keksii Samanthan pään menoksi. Ymmärtääköhän Hågan edes, mistä kaikesta tässä on kyse? Näitä jäämme osan jälkeen pohtimaan ja uutta odottelemaan. Alanpa heti uutta osaa kuvaamaan ja ensi osasta tulee hieman ainakin pidempi!

 

Kiitos, kun luit ja rohkeasti vain kommenttia! <3

 

(19 kuvaa)

lauantai, 31. maaliskuu 2018

Osa 3: Toive unta

Heissan ihanaiset lukijani!

Alkuperäisen suunnitelman mukaan tässä kuussa piti saada kaksi osaa ulos. Suunnitelma muutuu sen verran, että kaksi osaa tulee ens kuun aikana ja nyt maaliskuussa vain yksi. Kiirettä pukkaa, mutta ei anneta sen häiritä, sillä tämä osa muuttaa pienen Samanthan elämän. 

Tässä samalla korjailin edellisiä osia uudella motivaatiolla ja huomasin pari SUURTA ja HÄIRITSEVÄÄ virhettä, jotka toistuivat useasti. Tähän alkuun vielä selvennykseksi, että lapsi on Samantha, vaikka kirjoitin Sabrinan monta kertaa. Sabrina taas liityi äidinkielen novelliini.

Myös isä kirjoitetaan Håkan Simsissä, mutta olen kirjoittanut sen niin monta kertaa väärin, että varmaan vaihdan kaupungintalolla Håganiksi. 

LUKUILOA! <3

 

 

Screenshot-119.jpg

Samantha opetteli isänsä kanssa aamurutiinien jälkeen hieman puhumista. He aloittivat yksinkertaisista sanoista, kuten isä ja muuta vastaavaa. Samantha oli aivan innoissaan huomatessaan, että isä vihdoin oikeasti ymmärsi.

– Hienosti isin muru on jo iso tyttö, Hågan huokaisi onnessaan pienen Samanthan kikatellessa.

– Minä osaan, Samantha kiljahti.

 

Screenshot-118.jpg

Puheharjoitusten jälkeen Samantha leikki tyytyväisenä taikanukkensa kanssa. Hän lauloi kaikki laulut, mitä oli televisiosta kuullut ja leikki teekutsuja. Heidän välilleen alkoi syntyä pientä kipinää. Kuka ties, mitä tästä seuraisi?

 

Screenshot-123.jpg

– Pittu pupunen tule, Samantha hihkui onnessaan uuden television äärellä.

Hågan oli omissa maailmoissaan miettiessään, miten jatkaa elämää ilman rahaa ja kasvattaa lapsensa hyvin. Olisikohan aika käydä ulkona ja kutsua ammattilainen auttamaan Samanthan kanssa, mutta entä, jos hoitaja teisikin kilmoituksen sosiaalitoimelle Samanthan kotioloista. Entä, jos baarireissu naisten etsiminen tulisi ilmi ja kaikki olettaisi, ettei Hågan välittäisi omasta lapsestaan. Näitä Hågan parka mietiskeli aivan yksinään oman päänsä sisällä. Eikä edes huomannut reakoida Samanthaan.

 

Screenshot-125.jpg

– Otetaanpasa iltamaito niin isi pääsee käymään vielä suihkussa. Mennään huomenna katsomaan löytäisköhän isi, jotain mukavaa puistossa.

Sen jälkeen Hågan hoiti hänen ja Samanthan iltatoimet. Huomenna olisi tarkoitus mennä käymään puistossa. Tässä olisi nyt tosi kyseessä.

 

Screenshot-129.jpg

Aamu oli mennyt kohisten ohi ja nyt oli aika lähteä puistoon rieha-alueelle. Sää ei kyllä ollut kovinkaan mieluisa tähän hommaan. Sitä paitsi vettä oli satanut koko aamun rankkasateena ja tuntui yhä satavan samalla temmolla. Hågan ei edes kaiken kukkuraksi omistanut sateenvarjoa.

– Loistavaa, tätä mä odotinkin, Hågan tuhahti kävellessään rattaiden kanssa läpi vesisateen. 

 

Screenshot-131.jpg

Hågan kaappasi Samanthan syliin ja päätti käydä tervehtimässä vaaleaverikköä.

He juttelivat useita tunteja lapsistaan ja niiden hoidosta. He myös jakoivat vinkkejä ja numeronsa keskenään. Keskustelun aikana selvisi, että naisella oli kaksoset ja valtava luksuslukaali. Hågan ei kuitenkaan tuntenut, mitään sävähdyttävää tässä naisessa, joten hän päätyi jatkamaan matkaansa lupaillen joskus soitella. 

– Oli mukava tutustua, mutta nyt on pakko mennä laittamaan Sam sänkyyn, Hågan sepitti naiselle.

 

Screenshot-132.jpg

Kotiin saapuessaan Samantha ja Hågan löyhkäsivät kilpaa talon kanssa. Talo oli todella sotkuinen ja lapsi nälkäinen. Ei auttanut, mikään muu, kuin toimia. Tottakai Hågan toimi vain lapsen kanssa. Yksikin hyvä syy, miksi Hågan haluaisi terveen ympäristön. Jos Hågan tietäisi, mikä riski lapselle on kasvaa tässä ympäristössä, hän olisi jo tehnyt asioille jotakin.

 

Screenshot-3.jpg

Hågan oli vaihteeksi syömässä purkkihernekeittoa talonsa sohvalla, kun ei muuallekkaan mahtunut. Koti oli oikea läävä, joka suunnasta, mutta aikaa ei vain mukamas riittänyt siivota eikä laittaa ruokaa. Niin ainakin hän uskotteli itselleen jokaisena iltana ja päivänä.

 

Screenshot-4.jpg

Seuraava päivä menikin pelaillessa playstationilla, jotain ikivanhaa autopeliä. Nyt oli se hetki, kun ilta saapui ja Samanthan kanssa pitää viettää viimeisiä hetkiä tämän päivän puolella. Samantha ei onneksi vielä ymmärrä, mitä tuleman pitää.

 

Screenshot-6.jpg

– Isi rakastaa sua nyt ja aina pikku Sam. Mutta isin oli pakko soittaa apua, nyt isi lähtee muualle ja sellanen kiva hoitsu tulee laittaan sut nukkumaan.

– Tuletto enää tataisin, Samantha sanoi isälleen alahuuli vapisten.

– Tottakai! Tulen huomenna, kun heräät isi on vieressäsi, Hågan halasi tämän sanottuaan lastaan pitkän aikaa.

 

Screenshot-7.jpg

Siinä hän nyt seisoi.Suoraan Appaloosa Plainssin uuden baarin edessä. Olo oli ihan niin, kuin ennen vanhaan nuorempana Bridgeportissa. 

– Nyt tai ei, koskaan. Valmiina juhlimaan, Hågan huusi rynnistäen suoraa baaritiskille.

Sielä hän joi tovin rahojansa pois unohtaen lapsensa, joka odotti tätä kotiin. Hän oli juonut jo yli sata simoleonia ja sen kyllä näki päällekin päin.

  

Screenshot-10.jpg

Hågan näki baarinlaidalla oranssi hiuksisen naisen ja lähestyi tätä vauhdilla.

– Heippa murunen, miten olis matka meikäläisen sänkyyn, Hågan koitti flirttailla ympärijuovuksissa. Seuraava liike oli naiselle liikaa.

– Hei anteeks nyt vaan, mutta mä tulin tänne viettään tyttöjen iltaa en pelehtiin juoppojen kanssa, nainen naurahti vaivaantuneesti torjuen Håganin iskuyritykset ja lähentelyn.

 

Screenshot-9.jpg

– Annas nyt pusu, Hågan vonkasi lisää.

– Anna olla, en mä ees tunne sua, nainen ärähti torjuen suudelmayrityksenkin.

– Hågan Rosenlund, Bridgeportin komein yöjahti. Mikäs neidon nimi on, Hågan mielisteli.

– Joo hei, ei Hans! Tai, mikä ikinä olitkaan. Ensinnäkin muutin vasta Appaloosaan ja kadun sitänyt jo tutustuessani sinuun. Et kovin suosittu voi olla, kun noin puutteessa oot. 

– Kerro edes nimesi hupsu pupuseni, ågan naureskeli yksinään.

–  Kerron nimeni ja saat jättää mut rauhaan. Toive Nivala, muutin Starlight Shoresista työn perässä. Tuleva laulaja senkin fani, Toive ärähti.

– Hågan.. Nimi oli Hågan, mies vastasi haikeana ja lähti kävelemään takaisin baaritiskille.

 

Screenshot-13.jpg

– Kuules herraseni, jos et ala käyttäytymään mun on pakko heittää sut ulos mun baarista. 

– Joo sori.. Vien sille drinkin ja pyydän anteeks törppöilyä, Hågan tuhaht baarimikolleloukkaantuneena tämän huomautuksestai.

– Viimenen drinkki sit tänää ja saat alennuksella vaan sen takia, että happy hour alkaa tunnin päästä, mutta toivon, ettet sä ole enää sillon täällä, baarimikko sanoi Håganille vakavalla naamalla tehdesssään drinkekkejä.

 

Screenshot-14.jpg

– Hei, Toive.

– Anna nyt jo olla Hågan, ole kiltti, tyttö parahti turhautuneena miehen yrityksiin.

– Ei, en mene minnekään. Haluan pyytää anteeks ja antaa sulle tämmösen mehuliinin.

 

Screenshot-16.jpg

Juoma oli niin vahvaa, että Toive vähitellen rentoutui ja antoi Håganin viedä jalat altaan. Loppu illan he tanssahtelivat yhdessä ja naureskelivat elämäntarinoitaan. Todellisuudessa Rosenlund ei tuntenut minkäänlaista vetoa naiseen, mutta halusi saada jotain tältä, mitä ei moneen vuoteen naiselta ollut saanut.

 

Screenshot-30.jpg

– No niin Samatha, mennäänpäs nyt kiltisti nukkumaan. Ei muuta, kuin hyvää yötä. Lastenhoitaja höpötteli Samanthalle, jotta tämä rauhottuisi, sillä hän oli koko illan kysellyt isäänsä.

Pian nuoren naisenalun onneksi Samantha nukahti tuhisten sänkyyn pitäen tytön sormesta kiinni. Nainen hivuttautui varovasti irti ja meni keittiöön valmistautumaan ensi viikon yo-kokeisiin. Siellä hän kertaii parisen tuntia, kunnes Hågan saapui kotiin ilmeisesti naisensa kanssa.

–  Hyvää illan jatkoa, herra Rosenlund, nainen hymähti kävellessään autolleen.

 

Screenshot-4%20%282%29.jpg

Hågan oli tuonut Toiveen taksissa kotiinsa ja kaappannut tämän makuuhuoneen puolelle toivottaen heipat hänen omien sanojensa mukaan "talovahdille". Toive ei edes huomannut lasta sängyssä vaan innoissaan hyppäsi miehen sängylle. Loput kaikki osaavatkin arvata.

– Se oli mahtavaa, Toive huokaisi lopuksi Håganin jo nukkuessa.

 

Screenshot-8%20%282%29.jpg

– Hyvää huomenta kultsi, Toive naurahti omasta mielestään viettelevään sävyyn.

Hågan nousi sängystä järkyttyneenä viime illan saaliistaan. Hän oli omasta mielestään löytänyt karmivan noita-akan ja vielä raahannut omaan sänkyynsä.  

– Joo tota huomenta vaan. Olis varmaan aika lähtee, ite meen laittaa Samanthalle aamupalaa, Hågan koitti olla vakuuttava rynnistäessään pois makuuhuoneesta Samanthan kanssa.

– VAUVA?!?!?!?, Toive huudahti hämillään. Hän vihasi koko sydämestään kaikkia lapsia.

 

Screenshot%20%282%29.jpg

– Voi luoja Sam. Tietäisitpä vaan, mitä kaikkea tyhmää isi meni tekemään, Hågan manaili laittaessaan pikkuistaan syömään.

Samaan aikaan hän mietti, mitä tekisi Toiveelle ja, miten jatkaa elämää. Hän ei tuntenut mitään Toivetta kohtaan, mutta ei myöskään kehdanut ilmaista, sitä ääneenkään. 

 

Screenshot-11%20%282%29.jpg

Toive ei ollut vieläkään saanut vaatteitaan päälle ja saapui itkuisena pahoittelemaan viime iltaa. Hän nosti Samanthan syliinsä ja tarjoutui auttamaan kotiaskareissa sekä tytön hoidossa.

– Tanja?

– Toive ei Tanja, Toive hymähti Håganin muistamattomuudelle.

– No, kuitenkin. Mikä on? Et näytä kovin hyvin voivalta siihen nähden, mitä viime yönä tää kingi tarjos sulle, Hågan katsoi Toivetta silmiin myötätuntoisesti.

– Sain puhelun ja... Ne sano siel, et.. Mulla ei oo kotia.. Kaikki lähti alta ja oon tyhjän päällä, Toive purskahti tämän sanottuaan itkuun.

Todellisuudessa hän oli itse myynyt talonsa rahapulan takia ja lähtenyt etsimään kämppistä baarista. Tämä valkoinen valhe sai Håganin miettimään asioita. Hän lupasi Toiveelle, että tämä saisi olla siihen asti heidän luonaan, kunnes löytäisi oman asunnon. Hågan oli liian empaattinen ihminen heittääkseen koditonta naista ulos. Sitä paitsi hän asui täällä yhdellä ehdolla.

 

Screenshot-15%20%282%29.jpg
 
Kaksikko sopi, että Håganin vastuulla olisi korjata rikkoutuneet esineet ja viettää laatuaikaa tyttärensä kanssa. Toiveen hommana taas olisi kotitöiden ylläpitäminen ja oikean ruuanlaitto, joka päivä. Hän ottaisi myöhemmin myös puheeksi rahan Håganin kanssa. Jonkun on pakko käydä töissä elättääkseen oman taloutensa.

 

 
Screenshot-128.jpg 
 
Samanthalla oli huono aavistus uudesta kämppiksestään, jonka kanssa hänen isänsä oli lähentynyt. Nytkin Sam ajettiin pois kotoa leikkimästä jollekin tyhmälle vesisade kävelyll. Kaiken lisäksi hän joutuu istumnaan rattaissaan. Ainakin hän sai olla isänsä kanssa kaksin. 
 
 
Screenshot-113.jpg
 
Paras kohta illasta olikin reissu puistoon kokeilemaan ponikeinua. Samantha nautti tästä ihme härvelistä, joka muistutti ponia. 
 
– Isii ota tiinni, Samantha kiljahteli riemuissaan.
 
Hågan vain nauroi tyttärelleen, joka nautti elämästään. Jokainen hetki tyttären kanssa tuntui täydellisyydeltä, sillä kaikki mympärillä oleva hälinä ja kaiken maailman murheet hävisivät. Hågan arvosti omaa tytärtään enemmän, kuin, mitään muuta maailmassa.
 
 
*** Kotona ***

Screenshot-16%20%282%29.jpg

Toive oli siivonnut koko talon lattiasta kattoon ja saapui viimeisenä kylpyhuoneeseen. Sen jälkeen olisi enää ruuanlaittoa, yhteistä aikaa ja lapsi unille.

– Ei tää ny niin pahalta näytä, Toive puheli itsekseen.

–  Ehkä mä ekstän lapsen kanssa asumisen ton hurmurin takia, hän jatkoi itsekseen.

 

Screenshot-31%20%282%29.jpg

–  VOI LUOJA?! Mä niin vihaan lapsia ja sotkua. Ei pitäs olla näin vaikeaa, Toive parahti katsoessaan ympärilleen. Lastenvastaisena diivana tämä ei ollut unelma koti. Ei auta muu, kuin käydä heti hommiin ja lopuksi maksaa laskut sekä laittaa ruokaa nälkäiselle kolmikolle.

 

***Seuraavana aamuna***

Screenshot-2.jpg

Toive päätyi herättyään lueskelemaan Samanthalle autettuaan tätä aamutoimissa. Tämä oli pahin painajainen naiselle, mutta hän ei voinut muutakaan. Tämän avulla hän saisi rahaa, asunnon ja rakkauden. Hän tiesi kokoajan, ettei Hågan hänestä välittänyt niin, kuin hän Håganista. Toive oli Håganista mustasukkainen Samanthalle ja vihasi tätä koko sydämestään. Hän ei vain saanut näyttää, sitä miehen nähden.

 

Screenshot-31.jpg 

–  Toive mä oon sulle tosi kiitollinen kaikesta, mitä oot mun ja mun tyttären eteen tehny.

–  Voi Hågan! Teen kaikkeni vuoksesi, Toive leperteli.

–  Se asumis ehto, josta puhuin. Se on, ettet kertoisi Samanthalle, mitään eilisestä keskustelustamme. Luotan sinuun tässä asiassa. Voisitko mitenkään olla myös äitihahmona edes vähän aikaa, jotta Sam saisi edes kokea oikeaa perhettä?

–  Tottakai, kultaseni, Toive vastasi siirappisesti hammastaan purren peittäen ahdistustaan Samanthasta,

 

Siinä se nyt olisi viime tinkaan tehty maaliskuun osa. Koko kuukauden olen tätä ahertanut. Ensi kuussa olisi luvassa kaksi osaa Rosenlundia ja legacya. Toive siis saapui perheen elämään, mutta tosiaankin hän on diiva, siisti ja lastenvastainen. Todella ruma ja inhottava noita-akka mielestäni. Ei vain! Kaikkeni yritin, mutten saanut oksettavan näköistä rumilusta. Saapi nähdä joutuuko Sam kärsimään isänsä valinnoista.

 

Kiitos, kun luit ja yritän parantaa tasoani tämänkin tarinan kirjoituksen kanssa! <3

(28kuvaa)

 

keskiviikko, 21. helmikuu 2018

Osa 2: Samantha isin kulta

Heissan lukijat! <3 Kerran kuukaudessa osa tulille ja ulos. Ihanan rentouttavaa tämä tällainen kirjoittaminen. Monet tarinat ovat ispiroineet minua tähän hommaan, sillä mä rakastan pelata ja kirjoittaa. Nautin tästä ja toivon, että tekin. Mennäänpä tarinan pariin ja otetaan aika hyppy hieman eteenpäin. Kommentteihin voi kommentoida myös omia tarinoita luettavaksi. Luen kaikki ehdotukset ja lupaan heittää kommenttiakin. Lukuiloa! <3

 

Screenshot-113.jpg

Hågan ja Sam olivat pitkästä aikaa lähteneet kävelylle yhdessä. Matka johti kohti ruokakauppaa keskustaan. Pitäisi ostaa syntymäpäiväkakku Samanthalle, sillä Hågan ei omiin taitoihinkaan luottanut leipomisen sutheen. Mikäs siinä kunhan lasta juhlittaisiin. 

 

Screenshot-116.jpgScreenshot-117.jpg

– Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Sam. Paljon onnea vaan 2v, isä lauleskeli onnessaan pienelle tyttärelleen.

Håganista tuntui, kuin hän vasta olisi saanut tietää olevansa yh-isä ja nyt lapsi jo lähtisi liikkeelle. Håganin rintaa kirpaisi. Häntä pelotti laskea Samantha lattialle ja antaa tämän kasvaa uuteen elämän vaiheeseen. Entä, jos hän olisikin ilmetty äitinsä?

 

Screenshot-120.jpg

Sabrina sai ruskeat tuuheat hiukset, kuten äidillänsä oli. Hän näytti uhkaavasti Sannalta, joten jokainen hetki Samanthan kanssa tuntui ikuisuudelta Sannan kanssa. Hågan kaipasi yhä Sannaa vierelleen. Hän oli tosirakkaus, josta seurasi pieni lapsi ja yksinhuoltajuus.

Sam oli todella iloinen kasvustaan ja halusi oikein urakalla juhlia itseään. Hågan, kuitenkaan ei uskaltanut antaa vielä kakkua pienelle lapselle. Ehkä ensikerralla sitten olihan Samantha kaikki kaikessa Håganille. Rakkauden piti loistaa ja näkyä kauas. Ensimmäinen lapsi oli haastava, mutta vielä yksin se toisi lisää haasteita. Hågan ei silti katunut hetkeäkään. Nyt Sabrinan kanssa voisi jopa tehdäkin jotain.

– Itii, itii, Samantha huuteli riemuissaan lattialta. Pian hän puhuisi ihan oikeilla sanoilla. Oli hän nytkin todella hellyytävä näky.

 

Screenshot-123.jpg

Samantha sai ensimmäisenä kokeilla potalla käyntiä. Se osottautuikin yllättävän haastavaksi puuhaksi, sillä pikkuinen ei millään olisi malttanut istua paikallaan pitkää aikaa. Hän vengursi paikallaan kovasti, kunnes oli vihdosta viimein valmis. 

– TATTA TUIII, Sabrina riemuitsi.

 

Screenshot-125.jpgScreenshot-126.jpg

Seuraavaksi olikin ruokailun aika. Pikkuinen istutettiin puiseen hienoon syöttötuoliin odottelemaan isän tehdessä heille hieman ruokaa. Ensimmäistä kertaa Samanthan aikana Hågan teki oikeata ruokaa. Hän tiesi, ettei pelkällä pikaruoalla elättäisi lasta. Niimpä hän aloitti valmistamaan perunasta ja salaatista ruokaa. Kun tämä vaihe oli valmis, talon isäntä kaivoi pienen kulhon ja soseutti ruoan siihen.

 

Screenshot-129.jpgScreenshot-122.jpg

Siinä he kummatkin nyt söivät tyytyväisinä oikeaa ruokaa. Hågan oli mielissään ruoan onnistumisesta. Seuraavaksi olikin aika vaihtaa yövaippa ja yöpuku päälle. Oli nukkumaan meno aika.

– Kiltti tyttö nukkuu omassa sängyssään, eikö niin rakas. Hyvää yötä, Hågan höpisi pehmeällä äänellä Samanthalle niin, että tämä rauhoittuisi sänkyynsä.

 

Screenshot-132.jpgScreenshot-133.jpg

Siinä he kaksi nukkuivat talon ainoassa makuuhuoneessa. Tyytyväisinä elämäänsä yhdessä. Hågan ei enää kokenut tarvitsevansa ketään. Hänellä oli oma rakas tytärensä, joka tuhisi rauhallisena sängyssä nähden hyviä unia. Ei olisi siis mitään hätää. Tähän tunteeseen oli Håganikin hyvä nukahtaa.

 

Screenshot-134.jpg

Perhe tarvitsisi kyllä jonkun, joka näyttäisi normaalin elämän asioita. Esimerkiksi siivoamisen perusasioita ja toisi esille, kuina tärkeää se on varsinkin lapsiperheessä. Sitten muita ruokiakin olisi hyvä osata tehdä, jotta lapsi saisi kaiken tarvittavan kasvaessaan. Tällä hetkellä talo näytti suurimmaksi osaksi tältä.

 

 

Screenshot-135.jpg

Kello oli kuusi aamulla, kun Samantha ilmoitti heräämisensä kikatellen yksin sängyssään. Onneksi tyttö oli niin kiltti, että malttoi olla sängyssä isänsä heräämiseen asti. Sitä paitsi, mikä olisi parempaa, kuin päästä heti aamusta isän syliin. Hågan ei kylläkään itse niin mielissään ollut aamuisin kanniskelusta.

 

Screenshot-137.jpg

Aamutoimet hoidettiin, vaikka silmät ristissä. Jostain syystä ulospäin huomaa, kuinka Hågan oli todella väsynyt. Luulisi hänen tottuneen jo näihin järjestelyihin vauva-arjen aikana. Onneksi aamuisin Samantha oli itsekin niin väsynyt, ettei jaksanut pistää vastaan vaan kävi nätisti aamupissalla ja söi velliä syöttötuolissa. Isäntä oli itsekin samalla syönyt vähän leipää ja yrittänyt heräillä. Ei se, mitään auttanut, mutta kaikkea kannattaa yrittää. Ainakin Samanthalle saatiin aikaiseksi vaatteet päälle vielä aamun aikana.

 

Screenshot-141.jpg

Hågan oli ostanut kellopelin ja malletin pikkuiselleen lahjaksi jo aikoja sitten, mutta koki, että vasta nyt olisi aika lahjalle. Hågan huomasi heti, että Sam oli todella musikaalinen ikäisekseen. Hän lauloi mukana, jotain oma keksimää laulua ja soitteli kellopeliä isänsä kanssa. Tästä tytöstä tulisi vielä, jotain suurta.

 

Screenshot-139.jpg

Hågan jätti pikkuisen jatkamaan soittelua ja suuntasi itse suihkuun. Arki oli todella paljon helpompaa taaperon kanssa. Omaakin aikaa liikeni sen verran, kun sitä raatsi pitää. Hågan oli kylläkin kovin kiintynyt tyttärensä seuraan ja viettikin hänen kanssa paljon aikaa.

 

Screenshot-138.jpg

– Täältä tulee kutitusmörkö! Kuuuti kuti kuti ja nyt se tulee, Hågan kutitteli ja nauratti pienokaistaan.

Hågan leikiskeli tyttönsä kanssa pitkään. Hän nosteli ja lennätteli tyttöä taivaantuuliin. Kutitteli tätä ja välillä leikki tiputtavansa tämän. Sabrina nauroi suloista nauruaan niin, ettei Hågan halunnut enää nähdä eikä kuulla muuta. Hetket oman tyttären kanssa olivat todella ikimuistoisia.

Pian olikin jo päiväruoan aika ja tarjoolla oli eilistä sapuskaa muussattuna velliksi. Samantha näytti todella nauttivan ruokahetkestä. 

 

Screenshot-142.jpg

Viimein herra Rosenlund suvaitsi saada vaatteensa päälle. Ruokailun jälkeen oli aika opetella kävelemään. Samantha olikin tästä aivan innoissaan. Kävelystä seuraisi paljon iloa pienokaiselle. Kävelyn opettelu vaihe oli ainakin hauskaa, vaikka välillä pyllähdettiin pepulleen. Onneksi vaippa pehmensi edes vähän laskua ja Samista oli kiva ottaa uudestaan. Tyttö oppikin hetkessä kävelemään ilman tukea. 

– Tules tänne Sam, Hågan sanoi ja samalla hänen silmänsä suurenivat lautasen kokoisiksi. 

Samantha nousi omin avuin seisomaan sohvan avulla. Hitaasti vaappuen, kuin ankka, mutta todella varoen pikkuinen käveli isänsä luokse jo 3 metriä ilman apua. Hågan oli todella ylpeä tyttärestään. Seuraavaksi opeteltiinkin nousemaan ilman apua. Olisi helpompi kävellä, kun osaisi kaikki vaiheetsuorittaa itsekseen. Vajaassa viikossa tyttö käveli täydellisesti omin avuin.

 

Screenshot-144.jpgScreenshot-143.jpg

Kaksikko kävi iltatoimille tyytyväisenä päivään. Tyttö toi, joka päivä jotain uutta ja nautinnollista perheeseen. Kokoajan hän oppia asioita itsekseen eikä isää tarvittu enää juurikaan. Ei muuta, kuin kohti sänkyä ja aamulla lisää leikkejä.

– Ei nuttumaan! Tattoo leittii, Samanthan suu alkoi väpättämään tämän sanoessaan. Hågan oli oppinut Rouva Parrotilta sen, ettei lapselle saa antaa tietyissä asioissa periksi. Niinpä lapsi lopulta taipuikin isänsä tahtoon.

 

Screenshot-148.jpg

Seuraavana päivänä olikin sitten tarkoitus ulkoilla. Ulkoilun piti olla hauskaa ja innoittavaa, joten kesällä se oli helppo toteuttaa. Ei muuta, kuin arkivaatteissa ulos ja kirja käteen.

 

Screenshot-151.jpg

– Katsoppa rakas tätä. Tuossa on erilaisia numeroita. Toi on yksi ja toi taas kaksi. Näillä pystyy tekeen tosi paljon ja laskeskelee yhteen ja pois. Tarviit tulevaisuudessa paljon näitä, vaikka leikkiessä piilosta!

Samantha raukka oli ihan pihalla numeroiden kanssa, mutta kuunteli kiltisti isäänsä ja opetteli numeroita tämän kanssa. Sittenhän voisi leikkiä, vaikka piilosta. Todellisuudessa hän ei edes tiennyt, mikä se leikki on.

 

Screenshot-147.jpg

Laskujen maksun aika tässä pienessä hetkessä, kun oli aikaa itselleen.

– Luoja soikoon, että viikossa voikin kertyä paljon laskuja, Hågan tuhahti ja kiukutteli jälleen isoksi pinoksi kertyneistä laskuista.

 

Screenshot-150.jpg

– Ojet tauniit minu lataas, Sam lauleskeli nukellensa. Ei mitään tietoa, mistä tälläisen laulun keksi ja, mistä saanut vaikutteita. Kauniisti kuitenkin lauloi tyttönen isänsä mielestä. Olikohan tässä tytössä mitään vikaa?

 

Screenshot-149.jpg

–  Raksu pitäs mennä sisälle iltatoimille ja nukkuun. Päivä kului taas nopeesti.

– Voisit kokeilla, vaikka pottaa itse. Uskoisin, että se sujuu, Hågan höpötteli tyttärelleen kävellessään edellä. Sisällä piti vaihtaa vaippa ja vaatteet pienen kiukuttelun kera. Mutta muuten, ei ollut ongelmia.

 

Screenshot-155.jpg

Sinne marssi tyttö itse käytävää pitkin. Kokeilemaan ensimmäistä kertaa itse pottaa ja sehän sujui vallan mainiosti. Tyttö oppi nopeasti ja kevensi isänsä taakkaa. Enää ei tarvittu, muuta, kuin ruokaa ja viihdettä isän kanssa. Onneksi se oli paras ja hauskin osuus!

 

Screenshot-156.jpg

– Lupaa minulle rakas, ettet koskaan jätä minua. Olet ainoa oikea rakkauteni elämässäni. Nuku hyvin ja muista... Olen aina tässä.

–  Minä latattan tinua, Sam sanoi halatessaan isäänsä. 

 

Screenshot-159.jpg

Sinne sujahti pieni prinsessa omaan sänkyynsä valmiina nukkumaan ja kokemaan uuden päivän. Harmi, että Håganilla oli vielä puuhaa eikä nukkuminen ollut ekana mielessä. Nukuttaminen oli todella rentouttavaa puuhaa, mutta ainoa huono puoli oli, että itsellekin meinasi iskeä väsymystä.

 

Screenshot-108.jpg

– Voi nyt vit..., Hågan manaili.

Hän ei viitsinyt paljoa kiroilla, siltä varalta, että Samantha toistaisi perässä ja häntä katsottaisiin kylillä pahasti. Kolme tuntia Hågan touhusi telkkarin parissa. Omistaja olisi halunnut television takaisin hieman nopeammin, mutta minkäs sille voi, ettei värkki toiminut, vaikka pari kertaa ruuvimeisselilläkin kopautti.

–  Ihme vanha romu, Hågan tuhahti. Hän oli todella turhautnut.

 

Screenshot-115.jpg

Viimein televisio oli valmis palautettavaksi. Niinpä Samantha ja Hågan lähtivät yhdessä Pennyn luokse viemään televisiota.

–  Voi kiitos Hågan! Mul ois kyl yks tietokoneki , mikä pitäs korjata. Ei muuten, mut lukios tarvis sitä. Eikä mul oo laina konet enkä tiiä ketään, joka osaa sähkölaitteita ajaa. Paitsi sut, Penny totesi silmäripsiään räpsytellen. Vuodatus ei kuitenkaan tehonnut Håganiin.

–  Sori, mut en millään kerkii, kun pitää Samantham kaa touhuta ja lenkkeillä. Ruuan teko ja siivoominen siihen päälle vie oikeesti aikaa. Sit kaikkien syntymäpäivien järjestely ja niin edelleen, Hågan huokaisi lopuksi. Penny mulkaisi Hågania, mutta ei tällä ollut mitään oikeutta sanoakkaan, mitään tyhmää. 

 

Screenshot-106.jpg

Ilta alkoi hämärtämään. Samantha oli iso tyttö ja taitoja oli opittu jo jonkun verran. Rahatilanne ei ollut kehuttava, sillä Hågan ei käynyt töissä eikä lastenvahtiin ollut rahaa, että voisi yksin jossain käydäkkään. Taloakin pitäisi joko suurentaa tai vaihtaa. 

–  Mitä mä teen. Tää kaikki tuli niin äkkiä ja muutoksiin pitäis vaan pystyä sopeutuun. Samantha rakaskin on jo hirveen iso tyttö.. Kohta pitäs kertoo Sannastakin, en mä oo vielä valmis, Hågan tuumaili jo hieman hermostuneena.

 

Siinä olisi sitten osa 2. Keskeisin tapahtuma oli Sabrinan kasvu. Toivottavasti pian saataisiin, jotain sisältöäkin tarinaan. Kiitos, kun luit ja vilkaiseppa Legacyani. Ensi osaan! <3

perjantai, 19. tammikuu 2018

Osa 1: Pieni käärö

Heippa rakkaat lukijani! Tässä olisi ensimmäinen oikea osa Rosenlundin tarinaa. Kirjoittelen ainakin Samanthan elämästä vielä tulevaisuudessa, mutta se kuinka pitkälle jatkan on TEIDÄN LUKIJOIDENI käsissä. Luku iloa! <3

 

Screenshot-138.jpg

Tässä olisi meidän Hågan Rosenlund. Luonteeltaan hän on pikku pojasta asti ollut hyvin huumorintajuinen ja teini-ikäisenä ilmeni loistavan suutelijan taito. Nämä piirteet ovat vieneet monien tyttöjen ja naisten sydämet. Ulkoisesti hänestä näkee, että hän rakastaa urheilua ja elää hyvillä elämäntavoilla. Tai ainakin eli kunnes lapsi muutti arjen ja oikea ruoka vaihtui pikaruokiin. Hågan on myös todella lipevä ja osaa vetää oikeista "naruista" ihmisten kanssa saadakseen itsensä suosioon. Hän saa kaikki kierrettyä pikku sormensa ympärille. Lopuksi viimeinen luonteenpiirre, joka hänet on tähän kaikkeen sotkenut eli bilehile. Juhlimisen rakastaja Hågan, yhden yön juttujen ja baarien kiertelyn mestari. Nykyinen yh-isä.

 

Screenshot-148.jpgScreenshot-147.jpgScreenshot-149.jpg

Rosenlundien pieni omakotitalo on nyt kuvattu sekä ulkoa, että sisäpuolelta. Hågan ei ole hirvrämmin kerinnyt siivoilemaan, joten pahoittelen sotkua! Takapihalle oli jokunen vuosi sitten istutettu puu, jonka alle Sannan hauta laskettiin.

 

 SITTEN TARINAAN

 

Screenshot-107.jpg

— Kuules Samantha. Mennäänpäs naapuriin tuonne suurpuistoon kattoon millasta menoo sieltä löytyis, Hågan leperteli pienelle käärölleen. Vastaukseksi tämä sai iloista jokeltelua.

 

Screenshot-108.jpg

Hågan laittoi Samanthan rattaisiin ensimmäistä kertaa ja oli aivan ällistynyt hänen innostaan rattaissa istuskelusta. He kävelivät suurpuiston rieha-alueelle katsastamaan paikkoja, sillä Appaloonsa Plains oli aivan uusi paikka ja oli aika tutustua kaupunkiin.

 

Screenshot-111.jpg

Hågan istuutui suihkulähteen reunalle katselemaan maisemia. Pian hän näki myyntikojun ja lähti sitä kohti muffinsien toivossa.

 

Screenshot-112.jpg

— Anteeksi poikaseni, mutta onko täällä ihmisiä yleensä? Myytkö vielä noita kakkuja?

— Öö, anteeksi herra, mutta rieha-aluetta ei ole vielä avattu. Se avataan huomenna vasta, poika naurahti. Enkä myy, kun asiakkaita ei ole näillä main. 

 

Screenshot-113.jpgScreenshot-114.jpg

Hågan huomasi kauempana upean blondin ja käveli vähän lähemmäs. Hän kurkisteli pensaiden takaa blondia ja keräsi itseään. Pian hän jo suunnistikin tämän luokse.

 

Screenshot-115.jpg

— Heippa kaunokainen, Hågan virnisti blondille.

— Öö, moi, Blondi kattoi nenäänsä pitkin Hågania.

— Mikäs sun nimi on ja ootko täkäläisiä? Varmasti oot Appaloonsan kaunein kukka.

— No siis tota joo.. Oon juu täkäläisä aina asunu tääl. Kämppisten luokse muutin, kun alotin jokunen aika si lukion, blondi katsoi hämillään. 

— Ai lukio.. Jaa no tota, mäpä jatkan matkaa.. Siis en mä viitti lukiolaisen kanssa säätää, kun on tää yksinhuoltajuuskin, Hågan sönkötti ja lähti muualle.

 

Screenshot-116.jpg

— Heips kaunokainen, jaahas. Vatsa pyöreänä kohti pohjosta, Hågan naurahti. Saaden pitkän katseen kyseiseltä naiselta jolle tämän läpän heitti. Hågan huokaisi naisen ottaessa tämän hyvin. Pitkän aikaa he puhuivat tullakseen keskenään tutuiksi.

 

Screenshot-117.jpg

— Mitä sä touhuat? Sun lapses itkee, ole hyvä ja tee asialle jotain! Koska sä sen oot ruokkinu? Pikkuisella saattaisi olla nälkä, nainen tuhahti.

— Joo siis aamulla mä sen ruokin.. Tai siis ainakin yritin, Hågan alkoi vääntelehtimään nolona paikoillaan. Tämän jälkeen rouva Parrot opetti Håganille äidinmaidon korvikkeen ihmeistä ja näytti, miten lapsi ruokitaan niin, että sen maha täyttyisi eikä hän imisi tyhjää.

— Kiitos paljon avusta! Oon just jääny yh-isäks ku lapsen äiti murhattiin, Hågan katsahti surullisena kohti maata.

— Voi ei, otan osaa. Ota tästä numeroni ja soittele aina, kun tarvitset apua lapsen hoidon kanssa. Pian se sujuu kuin itsestään ja muista ottaa omaa aikaa aina, kun mahdollista. Mutta! Lapsesi on etusijalla elämäsi loppuun asti muista se, rouva Parrot sanoi taputtaen Hågania olkapäälle ja silitellen Samanthan poskea. Tämän jälkeen kumpikin suuntasi kohti kotia.

 

Screenshot-120.jpg

— Hyvää yötä rakas, Hågan kuiskasi, ettei Samantha heräisi. Hän sai ajoissa Samanthan nukkumaan ja sai loppu illan vapaaksi. Ei Hågan muuta, kuin käynyt suihkussa ja syönyt iltapalaa ennen sänkyyn menoa. Pienen vauvan isänä ei paljoa kerkiä tekemään.

 

Screenshot-126.jpgScreenshot-127.jpg

Hågan tilasi taksin Samanthalle ja hänelle, jotta pääsivät kuntosalille. Håganille oli iskenyt kunnon treenaus into.

 

Screenshot-128.jpg

Hågan katsoi sään kuntosalin televisiossa, kun he eivät itse omistaneet televisiota. Oli ihan kiva yh-isänä tietää sää, että tiesi olisiko sisällä enemmän vai ulkona. Pienen lapsen kanssa, kun ei kovin kylmässä viitsi kauaa oleskella.

 

Screenshot-129.jpg

Hågan laski Samanthan salin lattialle ja alkoi treenaamaan pitkästä aikaa henkensä edestä. Hän ei ollut pitkiin aikoihin nauttinut treenin iloista, sillä pienen lapsen kanssa ei paljoa pysty omaa aikaa käyttämään treenaamiseen.

 

Screenshot-131.jpg

— Herran jumala! Tuleppas pieni lapsi tädin syliin. Kuka on näin vastuuton ollut, että toi pienen lapsen salin lattialle makoilemaan?, Nainen valitteli Samantha sylissään.

— Ihan on mun lapsi ja tarkoin harkittua oli ottaa mukaan. Turvallisempi siinä, kun kuntolaitteessa mun kanssa ja ellet huomaa olen kokoajan katsellut, ettei Sabrinalla ole mikään hätänä, Hågan tuhahti loukkaantuneena naisen sanoista. Nainen tuuppasi vihaisena lapsen tämän isän syliin ja lähti ovet paukkuen pois. Onneksi Hågan ehti jonkun aikaa treenata. Taisi olla aika lähteä kotiin.

 

Screenshot-137.jpg

Kotiin päästyään Hågan nappasi Samanthan syliinsä rattaista ja alkoi leikittää tätä. Hän ei ehkä ollut asiantuntija lasten hoidossa, mutta kaikesta huolimatta rakasti omaa tytärtään.

— Isin muru menee korkeellee. Wuhuu, Hågan leperteli lapselleen samalla leikkien lentokoneleikkiä Sabrinan kanssa. 

 

Screenshot-133.jpg

Isukki laski lapsensa hetkeksi lattiatasolle nallensa kanssa, jotta hän pääsisi käymään suihkussa rankan treenin jälkeen. Hågan ihan yllättyi, kuinka kiltisti Samantha osasi olla pieniä hetkiä yksikseen. 

 

Screenshot-123.jpg

Hågan istahti vielä syömään leivän, jotta jaksaisi pistää Sabrinan ja itsensä nukkumaan. Samantha oli muutenkin kiukkuisella tuulella niin illasta menisi tovi nukuttamiseen.

 

Screenshot-136.jpg

Lattialla ollessaan Samantha päättikin, että isä oli liian kauan pois. Hän saikin melkoisen itkukohtauksen ja huusi täyttä kurkkua lattialla. Sieltä isä joutui taas rynnistämään ottamaan pienokaisen syliin ja heti tämä rauhoittui. Hågan antoi vielä iltamaidot pullosta ja nukutti pikkuisen omaan pinnasänkyynsä.

 

Screenshot-124.jpg

Seuraavana aamuna, kun Samantha vielä nukkui meni Hågan puunjuurelle itkemään.

— Voi Sanna rakas. Tää on ihan hiton rankkaa yksin en voi antaa ees oikeeta äidinmaitoo ja Sam tarvitsisi muutenkin vain äitä. Enkä minä edes osaa jatkaa elämääni naisasioissa eteenpäin, sillä Samantha on ikuinen muisto sinusta. Rakastan häntä ja kerron hänelle, kunhan hän on vanhempi sinun kohtalostasi. Samantha ansaitsee tietää sen, Hågan itki puun juurella hautakiven luona. Nyt hän oli aivan loppu.

 

Kiitos, kun luitte! Tässä olisi Rosenlundin tarinaa vähän eteenpäin, jos teillä löytyy kiinnostusta voin väsätä extrana Sannan tarinan! :) Tästä sitten eteenpäin kerran kuussa pidempi osa Rosenlundia. Muistakaa käydä lueskelemassa legacyanikin! 

 

(24)