Heissan ihanaiset!

Nyt on minun aikani ryhdistäytyä koulussa ja täällä blogin puolella. Olen vain pelaillut puhelimelle ilmestynyttä " The Sims" mobileversiota. Siinä on muu elämä ja someilukin kärsinyt. Blogista puhumattakaan! 

Palaillaampa miettimään viime osaa. Viimeksihän Toive Nivala astui perheen elämään "äiti hahmoksi". Hågan ei kuitenkaan piittaaa naisesta juurikaan eikä nainen lapsesta. Toive suorastaan inhoaa Samanthaa.

Tässä osassa olisi sitten tarkoitus edetä lyhyemmällä osalla eteenpäin ja nähdä uusi elämänvaihe alkamassa. Sekä yllättävä käänne pelissäni!

LUKUILOA! <3

 

Perheen "kultakutri" oli herännyt uuteen aamuun. Tänään pikku prinsessa täyttäisi vuosia ja aloittaisi uuden elämänvaiheen peruskoulussa. Kehdolle, kuitenkin joudutaan toivottamaan hyvästit, sillä enää tähän perheeseen ei astu pieniä ihmisiä.

Ainakaan vielä hågan rakas.. ;)

 

Jotta voitaisiin juhlia pientä lasta pitäisi olla rahaa. No Toiveen kanssa Hågan oli puhunut jo kuukausia töihin menosta ja nyt viimein oli sen aika. Hågan asteli Stadionille varmin askelin toteuttamaan pitkäaikaisen unelmansa jalkapalloiliana. 

Tämän jälkeen Hågan vei naisväen juhlatamineissa perhekuvaukseen koululle. Samaan rakennukseen, jossa hän aloittaisi työt ja Samantha koulun.

 

Mitä täällä tapahtuu? Ei pikku Sam vielä voi olla viimeistä kertaa sylissä. Vasta hän syntyi, josta seurasi maiseman vaihto, jotta lapsi saisi olla turvassa.

– Paljon onnea rakas, Hågan huokaisi haikean yrittäen peitellä suurta kyynel tulvaa. Hän ei kestäisi enää yhtään Samanthan kasvamista.

 

– Pieni kultamuruseni on jo iso, Hågan huokaisi halatessaan surullisena Toivetta.

– Älä huoli hani, hän asuu vielä monta vuotta kanssamme, Toive lohdutti elämänsä miestä samalla katsellen nenän varttaan pitkin Samanthaa.

Mielestäni tästä kasvoi upea nuori naisen alku peruskouluun. Hän hurmaisi varmasti koko Simlandian! Mutta jokin hänessä muuttui ulkoisesti. Ihan, kuin Sannaa katsoisi. Hågan huokaisi järkytyksestä nähdessään Samanthan.

 

– Mä oon aatellu aloittaa musiikkiharrastuksen. Mitäs mieltä oot äiti?, Samantha kyseli mutustaessaan syntymäpäiväkakkua.

– No tuota parempi sekin on, kuin konttailla täällä tuottaen sotkua, Toive murahti yrittäen samalla hymyillä. Häntä kuvotti sana äiti, mutta vielä enemmän häntä etoi lasten seura. Mikä muu muka voisi olla yhtä iljettävää?

 

– Kovempaa! Mä rakastan keinumista, Samantha hihkui juhlamekossaan ensimmäistä kertaa oikeassa keinussa. Sam nautti täysillä jokaisesta hetkestä isänsä kanssa.

 

Monta tuntia kului heidän leikkiessään yhdessä ulkona. Toive turhautui televisio tarjontaan jo siihen mennessä, kun kaksikko suvaitsi ilmestyä sisälle.

– Ihan pakko sit oli mennä sotkemaan hienot vaatteet? Mars suihkuun huomenna on ensimmäinen koulupäivä, Toive tuhahti lähtiessään laittamaan Håganin hankkimaa vaaleanpunaista prinsessa sänkyä.

 

– Hyvää yötä isi, olet rakas. Muista herättää aamulla kouluun, Samantha sanoi rutistaessaan isäänsä niin lujaa, kun vain kykeni.

– Sinäkin minulle. Menehän nyt ja nuku hyvin, Hågan irrottautui lempeä hymy huulillaan maailman rakkaimmasta naisesta elämässään. Nimittäin omasta tyttärestään.

 

– Hei! Älä oo kokoajan niin huonolla tuulella. Tuuppa tänne meikän kainaloon söpöliini, Hågan naurahti.

– Hyviä uutisia. Sain töitä ja aloitan jo huomenna. Se tarkoittaa, sitä, että saamme laslit maksettua palkan tultua. Saan sinulle myös upeimman kukkakimpun kaupasta kiitoksena kaikesta, hän jatkoi saaden Toiveen hymyilemään.

Tämän jälkeen kaksikkokin suuntasi makuuhuoneeseen nukkumaan Toiveen valitellessa yhden makkarin epäkäytännöllisyyttä ja, sitä, että pitäisi vaihtaa suurempaan taloon, vaikka suuren lainan avulla,

 

Samantha heräsi aamulla todella aikaisin ja lähti metsästämään aamupalaa. Astuessaan ulos makuuhuoneesta hän jähmettyi paikoilleen. Hänen edessään oli oikea aave. Hänen suustaan pääsi kiljaisu johon Hågan heräsi.

– Hei rakas! Tulin vähän myöhässä onnittelemaan sinua ja ajattelin auttaa siivoamisessa. Siitä onkin aikaa, kun sinut viimeksin näin, Sanna tuhahti.

– Mitä tämä on?? Sanna!! Sam heti valmistautumaan isi hoitaa tämän, Hågan vastasi järkyttyneenä.

 

– Mitä tämä on Sanna! Et sinä voi noin vain ilmestyä. Olisit pysynyt siellä haudassa, sinä jätit minut yksin pienen lapsen kanssa enkä aio antaa sitä anteeksi.

– Kulta rauhoitu. Voin kertoa kaiken, kunhan lupaat ettet vie Samanthaa minulta, Sanna tuhahti ex-miehensä kiittämättömyyttä.

Niin Sanna myös teki. Hän kertoi kaiken Hannahista, siskostaan, nuoruudestaan ja kuolemastaan. Saaden kaiken empatian Håganilta. Hän järkyttyi tajutessaan Sannan tulleen ensimmäisen kerran raskaaksi teini-ikäisenä. Samanthalla olisi siis sisko, jota tämä ei tulisi todennäköisesti koskaan näkemään.

 

Hågan oli aivan Sannan lumoissa niin, kuin ennen vanhaan. Jokin, kuitenkin tuntui olevan heidän välillään esteenä. Joku muukin, kuin kuolleiden ja elävien raja. Sen Hågankin huomasi yrittäessään suudella Sannaa.

–  Ei Hågan. Minä en ole enää osa elämääsi. Älä hämmennä itseäsi ja pikku Samanthaamme. Olet jatkanut elämääsi ilman minua, joten älä nyt tee mitään tyhmää, Sanna huokaisi torjuen Håganin. Tästä Hågan oli aivan ymmällään.

 

– Haluan sinun tietävän, ettei kukaan nainen vie paikkaasi sydämmessäni ikinä. Samanthan olen joten kuten kasvattanut, mutta pelottaa tulevaisuus. Rakastan sinua Sanna.

– Minäkin rakastan sinua Hågan. Ehkä taivaassa voimme taas olla yhdessä, Sanna huokaisi halaten pitkään entistä miestään.

 

Samaan aikaan Toive oli ilmestynyt huoneestaan ja pettyi nähdessään rakastamansa miehen halailemassa aaveen kanssa. Tämä ei voinut olla totta.

– Toive tämä ei ole sitä, miltä se saattoi näyttää. Kerroin vain Samanthasta ja.., Hågan änkytti irtautuessaan Sannasta.

– Minä kuulin kaiken, joten anna olla. Tiesin kokoajan, ettet oikeasti rakasta minua. En minä niin tyhmä ole, Toive tiuskaisi lähtien itkien juoksujalkaa autolle ja sieltä keskustaan.

 

Samanthan oli saanut luvan koulusta päästyään mennä Pellyn kaksosille Veeran pyydettyä tätä koulussa. Sam oli ihan innoissaan uudesta ystävästään. Kummankaan vanhemmille tämä ei ollut ongelma, sillä he tuntivat jo entuudestaan kesä riehan vuoksi. Sam leikki ylpeänä ja innoissaan koko illan, kunnes hän joutui lähetämään kahdeksan maissa kotiin isän käskystä.

 

Hågan oli yrittänyt illalla vielä puhua Toiveelle työpäivänsä jälkeen, mutta Toive ei halunnut puhua sanaakaan miehelle. Hän oli mennyt suoraa nukkumaan katsomatta Samanthan iltatoimiakaan.  Håganille tuli todella paha olo asiasta, mutta hän päätti mennä keittiöön istumaan.

Mitäs naikkonen oli ylipäätään hänen matkaansa lähtenyt. Oma vikansa Hågan ajatteli mielessään mennessään keittiöön istumaan. Siellä hän istui koko yön odottaen Sannan ilmestymistä, mutta tämä ei tullutkaan. Niinpä hän kömpi omaan sänkyynsä haikeana.

 

– Kostan kyllä sille kakaralle kaiken. Menetän miehen jopa aaveelle, vaikka olen upea loistava tuleva legenda. Ties, mitä kaikkea, Toive parahti katkerana tiskejä lajitellessaan.

Hän päätti, ettei koskaan antaisi Samanthalle anteeksi. Sannan hauta saisi kadota maan tasalle Toiveen puolesta. Samantha saisi nähdä, kuka täällä määrää ja nähdä oikean raivon. Oli viimeinkin aika pilata näiden kahden suhde ennen, kuin Toive lentäisi ainoasta asuinpaikastaan supertähteyden tielle.

 

Miten niin kaunista viatonta lasta voisi kukaan satuttaa? Hän oli isälleen aarre ja varmasti äidilleen vielä suurempi, mitä hän nyt voi olla. Pian olisi aika kertoa Samanthalle totuus, mutta ehkä vielä voisi vähän viivytellä. Se saattaa olla tytölle todella kova paikka. 

– Rakas pitäisi herätä kouluun, Hågan naurahti pikku prinsessalleen.

 

Tässä olisi vihdosta viimein uusi osa Rosenlundin tarinaa. Saapi nähdä, mitä Toive keksii Samanthan pään menoksi. Ymmärtääköhän Hågan edes, mistä kaikesta tässä on kyse? Näitä jäämme osan jälkeen pohtimaan ja uutta odottelemaan. Alanpa heti uutta osaa kuvaamaan ja ensi osasta tulee hieman ainakin pidempi!

 

Kiitos, kun luit ja rohkeasti vain kommenttia! <3

 

(19 kuvaa)