Heissan lukijat! <3 Kerran kuukaudessa osa tulille ja ulos. Ihanan rentouttavaa tämä tällainen kirjoittaminen. Monet tarinat ovat ispiroineet minua tähän hommaan, sillä mä rakastan pelata ja kirjoittaa. Nautin tästä ja toivon, että tekin. Mennäänpä tarinan pariin ja otetaan aika hyppy hieman eteenpäin. Kommentteihin voi kommentoida myös omia tarinoita luettavaksi. Luen kaikki ehdotukset ja lupaan heittää kommenttiakin. Lukuiloa! <3

 

Screenshot-113.jpg

Hågan ja Sam olivat pitkästä aikaa lähteneet kävelylle yhdessä. Matka johti kohti ruokakauppaa keskustaan. Pitäisi ostaa syntymäpäiväkakku Samanthalle, sillä Hågan ei omiin taitoihinkaan luottanut leipomisen sutheen. Mikäs siinä kunhan lasta juhlittaisiin. 

 

Screenshot-116.jpgScreenshot-117.jpg

– Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Sam. Paljon onnea vaan 2v, isä lauleskeli onnessaan pienelle tyttärelleen.

Håganista tuntui, kuin hän vasta olisi saanut tietää olevansa yh-isä ja nyt lapsi jo lähtisi liikkeelle. Håganin rintaa kirpaisi. Häntä pelotti laskea Samantha lattialle ja antaa tämän kasvaa uuteen elämän vaiheeseen. Entä, jos hän olisikin ilmetty äitinsä?

 

Screenshot-120.jpg

Sabrina sai ruskeat tuuheat hiukset, kuten äidillänsä oli. Hän näytti uhkaavasti Sannalta, joten jokainen hetki Samanthan kanssa tuntui ikuisuudelta Sannan kanssa. Hågan kaipasi yhä Sannaa vierelleen. Hän oli tosirakkaus, josta seurasi pieni lapsi ja yksinhuoltajuus.

Sam oli todella iloinen kasvustaan ja halusi oikein urakalla juhlia itseään. Hågan, kuitenkaan ei uskaltanut antaa vielä kakkua pienelle lapselle. Ehkä ensikerralla sitten olihan Samantha kaikki kaikessa Håganille. Rakkauden piti loistaa ja näkyä kauas. Ensimmäinen lapsi oli haastava, mutta vielä yksin se toisi lisää haasteita. Hågan ei silti katunut hetkeäkään. Nyt Sabrinan kanssa voisi jopa tehdäkin jotain.

– Itii, itii, Samantha huuteli riemuissaan lattialta. Pian hän puhuisi ihan oikeilla sanoilla. Oli hän nytkin todella hellyytävä näky.

 

Screenshot-123.jpg

Samantha sai ensimmäisenä kokeilla potalla käyntiä. Se osottautuikin yllättävän haastavaksi puuhaksi, sillä pikkuinen ei millään olisi malttanut istua paikallaan pitkää aikaa. Hän vengursi paikallaan kovasti, kunnes oli vihdosta viimein valmis. 

– TATTA TUIII, Sabrina riemuitsi.

 

Screenshot-125.jpgScreenshot-126.jpg

Seuraavaksi olikin ruokailun aika. Pikkuinen istutettiin puiseen hienoon syöttötuoliin odottelemaan isän tehdessä heille hieman ruokaa. Ensimmäistä kertaa Samanthan aikana Hågan teki oikeata ruokaa. Hän tiesi, ettei pelkällä pikaruoalla elättäisi lasta. Niimpä hän aloitti valmistamaan perunasta ja salaatista ruokaa. Kun tämä vaihe oli valmis, talon isäntä kaivoi pienen kulhon ja soseutti ruoan siihen.

 

Screenshot-129.jpgScreenshot-122.jpg

Siinä he kummatkin nyt söivät tyytyväisinä oikeaa ruokaa. Hågan oli mielissään ruoan onnistumisesta. Seuraavaksi olikin aika vaihtaa yövaippa ja yöpuku päälle. Oli nukkumaan meno aika.

– Kiltti tyttö nukkuu omassa sängyssään, eikö niin rakas. Hyvää yötä, Hågan höpisi pehmeällä äänellä Samanthalle niin, että tämä rauhoittuisi sänkyynsä.

 

Screenshot-132.jpgScreenshot-133.jpg

Siinä he kaksi nukkuivat talon ainoassa makuuhuoneessa. Tyytyväisinä elämäänsä yhdessä. Hågan ei enää kokenut tarvitsevansa ketään. Hänellä oli oma rakas tytärensä, joka tuhisi rauhallisena sängyssä nähden hyviä unia. Ei olisi siis mitään hätää. Tähän tunteeseen oli Håganikin hyvä nukahtaa.

 

Screenshot-134.jpg

Perhe tarvitsisi kyllä jonkun, joka näyttäisi normaalin elämän asioita. Esimerkiksi siivoamisen perusasioita ja toisi esille, kuina tärkeää se on varsinkin lapsiperheessä. Sitten muita ruokiakin olisi hyvä osata tehdä, jotta lapsi saisi kaiken tarvittavan kasvaessaan. Tällä hetkellä talo näytti suurimmaksi osaksi tältä.

 

 

Screenshot-135.jpg

Kello oli kuusi aamulla, kun Samantha ilmoitti heräämisensä kikatellen yksin sängyssään. Onneksi tyttö oli niin kiltti, että malttoi olla sängyssä isänsä heräämiseen asti. Sitä paitsi, mikä olisi parempaa, kuin päästä heti aamusta isän syliin. Hågan ei kylläkään itse niin mielissään ollut aamuisin kanniskelusta.

 

Screenshot-137.jpg

Aamutoimet hoidettiin, vaikka silmät ristissä. Jostain syystä ulospäin huomaa, kuinka Hågan oli todella väsynyt. Luulisi hänen tottuneen jo näihin järjestelyihin vauva-arjen aikana. Onneksi aamuisin Samantha oli itsekin niin väsynyt, ettei jaksanut pistää vastaan vaan kävi nätisti aamupissalla ja söi velliä syöttötuolissa. Isäntä oli itsekin samalla syönyt vähän leipää ja yrittänyt heräillä. Ei se, mitään auttanut, mutta kaikkea kannattaa yrittää. Ainakin Samanthalle saatiin aikaiseksi vaatteet päälle vielä aamun aikana.

 

Screenshot-141.jpg

Hågan oli ostanut kellopelin ja malletin pikkuiselleen lahjaksi jo aikoja sitten, mutta koki, että vasta nyt olisi aika lahjalle. Hågan huomasi heti, että Sam oli todella musikaalinen ikäisekseen. Hän lauloi mukana, jotain oma keksimää laulua ja soitteli kellopeliä isänsä kanssa. Tästä tytöstä tulisi vielä, jotain suurta.

 

Screenshot-139.jpg

Hågan jätti pikkuisen jatkamaan soittelua ja suuntasi itse suihkuun. Arki oli todella paljon helpompaa taaperon kanssa. Omaakin aikaa liikeni sen verran, kun sitä raatsi pitää. Hågan oli kylläkin kovin kiintynyt tyttärensä seuraan ja viettikin hänen kanssa paljon aikaa.

 

Screenshot-138.jpg

– Täältä tulee kutitusmörkö! Kuuuti kuti kuti ja nyt se tulee, Hågan kutitteli ja nauratti pienokaistaan.

Hågan leikiskeli tyttönsä kanssa pitkään. Hän nosteli ja lennätteli tyttöä taivaantuuliin. Kutitteli tätä ja välillä leikki tiputtavansa tämän. Sabrina nauroi suloista nauruaan niin, ettei Hågan halunnut enää nähdä eikä kuulla muuta. Hetket oman tyttären kanssa olivat todella ikimuistoisia.

Pian olikin jo päiväruoan aika ja tarjoolla oli eilistä sapuskaa muussattuna velliksi. Samantha näytti todella nauttivan ruokahetkestä. 

 

Screenshot-142.jpg

Viimein herra Rosenlund suvaitsi saada vaatteensa päälle. Ruokailun jälkeen oli aika opetella kävelemään. Samantha olikin tästä aivan innoissaan. Kävelystä seuraisi paljon iloa pienokaiselle. Kävelyn opettelu vaihe oli ainakin hauskaa, vaikka välillä pyllähdettiin pepulleen. Onneksi vaippa pehmensi edes vähän laskua ja Samista oli kiva ottaa uudestaan. Tyttö oppikin hetkessä kävelemään ilman tukea. 

– Tules tänne Sam, Hågan sanoi ja samalla hänen silmänsä suurenivat lautasen kokoisiksi. 

Samantha nousi omin avuin seisomaan sohvan avulla. Hitaasti vaappuen, kuin ankka, mutta todella varoen pikkuinen käveli isänsä luokse jo 3 metriä ilman apua. Hågan oli todella ylpeä tyttärestään. Seuraavaksi opeteltiinkin nousemaan ilman apua. Olisi helpompi kävellä, kun osaisi kaikki vaiheetsuorittaa itsekseen. Vajaassa viikossa tyttö käveli täydellisesti omin avuin.

 

Screenshot-144.jpgScreenshot-143.jpg

Kaksikko kävi iltatoimille tyytyväisenä päivään. Tyttö toi, joka päivä jotain uutta ja nautinnollista perheeseen. Kokoajan hän oppia asioita itsekseen eikä isää tarvittu enää juurikaan. Ei muuta, kuin kohti sänkyä ja aamulla lisää leikkejä.

– Ei nuttumaan! Tattoo leittii, Samanthan suu alkoi väpättämään tämän sanoessaan. Hågan oli oppinut Rouva Parrotilta sen, ettei lapselle saa antaa tietyissä asioissa periksi. Niinpä lapsi lopulta taipuikin isänsä tahtoon.

 

Screenshot-148.jpg

Seuraavana päivänä olikin sitten tarkoitus ulkoilla. Ulkoilun piti olla hauskaa ja innoittavaa, joten kesällä se oli helppo toteuttaa. Ei muuta, kuin arkivaatteissa ulos ja kirja käteen.

 

Screenshot-151.jpg

– Katsoppa rakas tätä. Tuossa on erilaisia numeroita. Toi on yksi ja toi taas kaksi. Näillä pystyy tekeen tosi paljon ja laskeskelee yhteen ja pois. Tarviit tulevaisuudessa paljon näitä, vaikka leikkiessä piilosta!

Samantha raukka oli ihan pihalla numeroiden kanssa, mutta kuunteli kiltisti isäänsä ja opetteli numeroita tämän kanssa. Sittenhän voisi leikkiä, vaikka piilosta. Todellisuudessa hän ei edes tiennyt, mikä se leikki on.

 

Screenshot-147.jpg

Laskujen maksun aika tässä pienessä hetkessä, kun oli aikaa itselleen.

– Luoja soikoon, että viikossa voikin kertyä paljon laskuja, Hågan tuhahti ja kiukutteli jälleen isoksi pinoksi kertyneistä laskuista.

 

Screenshot-150.jpg

– Ojet tauniit minu lataas, Sam lauleskeli nukellensa. Ei mitään tietoa, mistä tälläisen laulun keksi ja, mistä saanut vaikutteita. Kauniisti kuitenkin lauloi tyttönen isänsä mielestä. Olikohan tässä tytössä mitään vikaa?

 

Screenshot-149.jpg

–  Raksu pitäs mennä sisälle iltatoimille ja nukkuun. Päivä kului taas nopeesti.

– Voisit kokeilla, vaikka pottaa itse. Uskoisin, että se sujuu, Hågan höpötteli tyttärelleen kävellessään edellä. Sisällä piti vaihtaa vaippa ja vaatteet pienen kiukuttelun kera. Mutta muuten, ei ollut ongelmia.

 

Screenshot-155.jpg

Sinne marssi tyttö itse käytävää pitkin. Kokeilemaan ensimmäistä kertaa itse pottaa ja sehän sujui vallan mainiosti. Tyttö oppi nopeasti ja kevensi isänsä taakkaa. Enää ei tarvittu, muuta, kuin ruokaa ja viihdettä isän kanssa. Onneksi se oli paras ja hauskin osuus!

 

Screenshot-156.jpg

– Lupaa minulle rakas, ettet koskaan jätä minua. Olet ainoa oikea rakkauteni elämässäni. Nuku hyvin ja muista... Olen aina tässä.

–  Minä latattan tinua, Sam sanoi halatessaan isäänsä. 

 

Screenshot-159.jpg

Sinne sujahti pieni prinsessa omaan sänkyynsä valmiina nukkumaan ja kokemaan uuden päivän. Harmi, että Håganilla oli vielä puuhaa eikä nukkuminen ollut ekana mielessä. Nukuttaminen oli todella rentouttavaa puuhaa, mutta ainoa huono puoli oli, että itsellekin meinasi iskeä väsymystä.

 

Screenshot-108.jpg

– Voi nyt vit..., Hågan manaili.

Hän ei viitsinyt paljoa kiroilla, siltä varalta, että Samantha toistaisi perässä ja häntä katsottaisiin kylillä pahasti. Kolme tuntia Hågan touhusi telkkarin parissa. Omistaja olisi halunnut television takaisin hieman nopeammin, mutta minkäs sille voi, ettei värkki toiminut, vaikka pari kertaa ruuvimeisselilläkin kopautti.

–  Ihme vanha romu, Hågan tuhahti. Hän oli todella turhautnut.

 

Screenshot-115.jpg

Viimein televisio oli valmis palautettavaksi. Niinpä Samantha ja Hågan lähtivät yhdessä Pennyn luokse viemään televisiota.

–  Voi kiitos Hågan! Mul ois kyl yks tietokoneki , mikä pitäs korjata. Ei muuten, mut lukios tarvis sitä. Eikä mul oo laina konet enkä tiiä ketään, joka osaa sähkölaitteita ajaa. Paitsi sut, Penny totesi silmäripsiään räpsytellen. Vuodatus ei kuitenkaan tehonnut Håganiin.

–  Sori, mut en millään kerkii, kun pitää Samantham kaa touhuta ja lenkkeillä. Ruuan teko ja siivoominen siihen päälle vie oikeesti aikaa. Sit kaikkien syntymäpäivien järjestely ja niin edelleen, Hågan huokaisi lopuksi. Penny mulkaisi Hågania, mutta ei tällä ollut mitään oikeutta sanoakkaan, mitään tyhmää. 

 

Screenshot-106.jpg

Ilta alkoi hämärtämään. Samantha oli iso tyttö ja taitoja oli opittu jo jonkun verran. Rahatilanne ei ollut kehuttava, sillä Hågan ei käynyt töissä eikä lastenvahtiin ollut rahaa, että voisi yksin jossain käydäkkään. Taloakin pitäisi joko suurentaa tai vaihtaa. 

–  Mitä mä teen. Tää kaikki tuli niin äkkiä ja muutoksiin pitäis vaan pystyä sopeutuun. Samantha rakaskin on jo hirveen iso tyttö.. Kohta pitäs kertoo Sannastakin, en mä oo vielä valmis, Hågan tuumaili jo hieman hermostuneena.

 

Siinä olisi sitten osa 2. Keskeisin tapahtuma oli Sabrinan kasvu. Toivottavasti pian saataisiin, jotain sisältöäkin tarinaan. Kiitos, kun luit ja vilkaiseppa Legacyani. Ensi osaan! <3