Heippa rakkaat lukijani! Tässä olisi ensimmäinen oikea osa Rosenlundin tarinaa. Kirjoittelen ainakin Samanthan elämästä vielä tulevaisuudessa, mutta se kuinka pitkälle jatkan on TEIDÄN LUKIJOIDENI käsissä. Luku iloa! <3

 

Tässä olisi meidän Hågan Rosenlund. Luonteeltaan hän on pikku pojasta asti ollut hyvin huumorintajuinen ja teini-ikäisenä ilmeni loistavan suutelijan taito. Nämä piirteet ovat vieneet monien tyttöjen ja naisten sydämet. Ulkoisesti hänestä näkee, että hän rakastaa urheilua ja elää hyvillä elämäntavoilla. Tai ainakin eli kunnes lapsi muutti arjen ja oikea ruoka vaihtui pikaruokiin. Hågan on myös todella lipevä ja osaa vetää oikeista "naruista" ihmisten kanssa saadakseen itsensä suosioon. Hän saa kaikki kierrettyä pikku sormensa ympärille. Lopuksi viimeinen luonteenpiirre, joka hänet on tähän kaikkeen sotkenut eli bilehile. Juhlimisen rakastaja Hågan, yhden yön juttujen ja baarien kiertelyn mestari. Nykyinen yh-isä.

 

Rosenlundien pieni omakotitalo on nyt kuvattu sekä ulkoa, että sisäpuolelta. Hågan ei ole hirvrämmin kerinnyt siivoilemaan, joten pahoittelen sotkua! Takapihalle oli jokunen vuosi sitten istutettu puu, jonka alle Sannan hauta laskettiin.

 

 SITTEN TARINAAN

 

— Kuules Samantha. Mennäänpäs naapuriin tuonne suurpuistoon kattoon millasta menoo sieltä löytyis, Hågan leperteli pienelle käärölleen. Vastaukseksi tämä sai iloista jokeltelua.

 

Hågan laittoi Samanthan rattaisiin ensimmäistä kertaa ja oli aivan ällistynyt hänen innostaan rattaissa istuskelusta. He kävelivät suurpuiston rieha-alueelle katsastamaan paikkoja, sillä Appaloonsa Plains oli aivan uusi paikka ja oli aika tutustua kaupunkiin.

 

Hågan istuutui suihkulähteen reunalle katselemaan maisemia. Pian hän näki myyntikojun ja lähti sitä kohti muffinsien toivossa.

 

— Anteeksi poikaseni, mutta onko täällä ihmisiä yleensä? Myytkö vielä noita kakkuja?

— Öö, anteeksi herra, mutta rieha-aluetta ei ole vielä avattu. Se avataan huomenna vasta, poika naurahti. Enkä myy, kun asiakkaita ei ole näillä main. 

 

Hågan huomasi kauempana upean blondin ja käveli vähän lähemmäs. Hän kurkisteli pensaiden takaa blondia ja keräsi itseään. Pian hän jo suunnistikin tämän luokse.

 

— Heippa kaunokainen, Hågan virnisti blondille.

— Öö, moi, Blondi kattoi nenäänsä pitkin Hågania.

— Mikäs sun nimi on ja ootko täkäläisiä? Varmasti oot Appaloonsan kaunein kukka.

— No siis tota joo.. Oon juu täkäläisä aina asunu tääl. Kämppisten luokse muutin, kun alotin jokunen aika si lukion, blondi katsoi hämillään. 

— Ai lukio.. Jaa no tota, mäpä jatkan matkaa.. Siis en mä viitti lukiolaisen kanssa säätää, kun on tää yksinhuoltajuuskin, Hågan sönkötti ja lähti muualle.

 

— Heips kaunokainen, jaahas. Vatsa pyöreänä kohti pohjosta, Hågan naurahti. Saaden pitkän katseen kyseiseltä naiselta jolle tämän läpän heitti. Hågan huokaisi naisen ottaessa tämän hyvin. Pitkän aikaa he puhuivat tullakseen keskenään tutuiksi.

 

— Mitä sä touhuat? Sun lapses itkee, ole hyvä ja tee asialle jotain! Koska sä sen oot ruokkinu? Pikkuisella saattaisi olla nälkä, nainen tuhahti.

— Joo siis aamulla mä sen ruokin.. Tai siis ainakin yritin, Hågan alkoi vääntelehtimään nolona paikoillaan. Tämän jälkeen rouva Parrot opetti Håganille äidinmaidon korvikkeen ihmeistä ja näytti, miten lapsi ruokitaan niin, että sen maha täyttyisi eikä hän imisi tyhjää.

— Kiitos paljon avusta! Oon just jääny yh-isäks ku lapsen äiti murhattiin, Hågan katsahti surullisena kohti maata.

— Voi ei, otan osaa. Ota tästä numeroni ja soittele aina, kun tarvitset apua lapsen hoidon kanssa. Pian se sujuu kuin itsestään ja muista ottaa omaa aikaa aina, kun mahdollista. Mutta! Lapsesi on etusijalla elämäsi loppuun asti muista se, rouva Parrot sanoi taputtaen Hågania olkapäälle ja silitellen Samanthan poskea. Tämän jälkeen kumpikin suuntasi kohti kotia.

 

— Hyvää yötä rakas, Hågan kuiskasi, ettei Samantha heräisi. Hän sai ajoissa Samanthan nukkumaan ja sai loppu illan vapaaksi. Ei Hågan muuta, kuin käynyt suihkussa ja syönyt iltapalaa ennen sänkyyn menoa. Pienen vauvan isänä ei paljoa kerkiä tekemään.

 

Hågan tilasi taksin Samanthalle ja hänelle, jotta pääsivät kuntosalille. Håganille oli iskenyt kunnon treenaus into.

 

Hågan katsoi sään kuntosalin televisiossa, kun he eivät itse omistaneet televisiota. Oli ihan kiva yh-isänä tietää sää, että tiesi olisiko sisällä enemmän vai ulkona. Pienen lapsen kanssa, kun ei kovin kylmässä viitsi kauaa oleskella.

 

Hågan laski Samanthan salin lattialle ja alkoi treenaamaan pitkästä aikaa henkensä edestä. Hän ei ollut pitkiin aikoihin nauttinut treenin iloista, sillä pienen lapsen kanssa ei paljoa pysty omaa aikaa käyttämään treenaamiseen.

 

— Herran jumala! Tuleppas pieni lapsi tädin syliin. Kuka on näin vastuuton ollut, että toi pienen lapsen salin lattialle makoilemaan?, Nainen valitteli Samantha sylissään.

— Ihan on mun lapsi ja tarkoin harkittua oli ottaa mukaan. Turvallisempi siinä, kun kuntolaitteessa mun kanssa ja ellet huomaa olen kokoajan katsellut, ettei Sabrinalla ole mikään hätänä, Hågan tuhahti loukkaantuneena naisen sanoista. Nainen tuuppasi vihaisena lapsen tämän isän syliin ja lähti ovet paukkuen pois. Onneksi Hågan ehti jonkun aikaa treenata. Taisi olla aika lähteä kotiin.

 

Kotiin päästyään Hågan nappasi Samanthan syliinsä rattaista ja alkoi leikittää tätä. Hän ei ehkä ollut asiantuntija lasten hoidossa, mutta kaikesta huolimatta rakasti omaa tytärtään.

— Isin muru menee korkeellee. Wuhuu, Hågan leperteli lapselleen samalla leikkien lentokoneleikkiä Sabrinan kanssa. 

 

Isukki laski lapsensa hetkeksi lattiatasolle nallensa kanssa, jotta hän pääsisi käymään suihkussa rankan treenin jälkeen. Hågan ihan yllättyi, kuinka kiltisti Samantha osasi olla pieniä hetkiä yksikseen. 

 

Hågan istahti vielä syömään leivän, jotta jaksaisi pistää Sabrinan ja itsensä nukkumaan. Samantha oli muutenkin kiukkuisella tuulella niin illasta menisi tovi nukuttamiseen.

 

Lattialla ollessaan Samantha päättikin, että isä oli liian kauan pois. Hän saikin melkoisen itkukohtauksen ja huusi täyttä kurkkua lattialla. Sieltä isä joutui taas rynnistämään ottamaan pienokaisen syliin ja heti tämä rauhoittui. Hågan antoi vielä iltamaidot pullosta ja nukutti pikkuisen omaan pinnasänkyynsä.

 

Seuraavana aamuna, kun Samantha vielä nukkui meni Hågan puunjuurelle itkemään.

— Voi Sanna rakas. Tää on ihan hiton rankkaa yksin en voi antaa ees oikeeta äidinmaitoo ja Sam tarvitsisi muutenkin vain äitä. Enkä minä edes osaa jatkaa elämääni naisasioissa eteenpäin, sillä Samantha on ikuinen muisto sinusta. Rakastan häntä ja kerron hänelle, kunhan hän on vanhempi sinun kohtalostasi. Samantha ansaitsee tietää sen, Hågan itki puun juurella hautakiven luona. Nyt hän oli aivan loppu.

 

Kiitos, kun luitte! Tässä olisi Rosenlundin tarinaa vähän eteenpäin, jos teillä löytyy kiinnostusta voin väsätä extrana Sannan tarinan! :) Tästä sitten eteenpäin kerran kuussa pidempi osa Rosenlundia. Muistakaa käydä lueskelemassa legacyanikin! 

 

(24)